Jokainen meistä on kuullut sanonnan Äly hoi, älä jätä. Tämän nokkelan lauseen taakse piiloutuu valitettavasti erittäin vakava ja raskaskin totuus.

Sinä hetkenä kun meidän ”älymme alkaa jättää” meitä, rupeamme me muuttumaan toisenlaisiksi ihmisiksi. Henkilöiksi, jotka pikkuhiljaa tulevat menettämään kaiken tuolle aivoja kalvavalle katalalle sairaudelle.

Kuolema lähestyy joka ikinen sekunti. Se on tosi asia, jota ei voi paeta - mutta tutkijoiden mukaan sitä voi viivästyttää.

Ihmisen luontainen halu on olla kuolematon, ei tekojensa vaan hengissä pysymisen kautta. Vain psyykkisesti sairaat tai sairastumassa olevat henkilöt haaveilee Tuonelan porteista, elämästä lähtemisestä ja kaiken taakseen jättämisestä (kuolemansairaat, kovia kipuja tuntevat ovat oma lukunsa – heistä emme puhu tällä kertaa).

Me olemme sitä mitä me syömme, suuhumme laitamalla ruualla on merkitystä meidän terveydellemme muutenkin kuin painonnousun kautta.

Tutkijat ovat osoittaneet kiistatta, että ruualla ja monilla taudeilla on selvä yhteys. Syöpä on yksi näistä.

Me tasa-arvoon ja feminismiin tottuneet skandinaavit kamppailemme hämmästyttävän paljon parisuhdeviidakossa ja kotiliesien äärellä.

Mutta asian ei pitäisi olla näin. Parisuhteen tulisi olla se tyyssija, jonne ilomielin ja rauhaisasti voi kallistaa päänsä ja varsinkin sydämensä.

Okei, omena päivässä on pitänyt lääkärin loitolla jo kauan aikaa, mutta vasta nyt omppu on nostettu sille kuuluvalle paikalle: ylemmäksi muita, kuningashedelmäksi hedelmien joukkoon.

Joskus vanhan kansan hokemissa on vinha perä, joskus ne ovat täyttä puutaheinää, mutta omenan suhteen he näyttävät olleen oikeassa. Se on nyt todistettu tieteellisestikin.

Kuinka moni meistä onkaan joskus peiliin katsoessaan tokaissut, että kunpa voisi vain nukkua ja laihtua.

Nyt tälle tokaisulle on sitten löytynyt tieteellinenkin argumentti: jos haluaa laihtua, täytyy nukkua tarpeeksi.