Talvi on tullut. Nenä vuotaa ja tirskuttaa, silmät verestävät, naama punoittaa ja aivot ovat täynnä räkää. Talven ihmemaa on tuonut tullessaan jokavuotisen vieraansa: flunssa-aallon. Nenäliinoja kuluu pinoittain ja mummon neulomat villasukatkin ovat enemmän kuin tarpeen.

Talven puhtaan ja valkoisen kauneuden keskellä on kurjaa olla vilustunut, mutta valitettavasti juuri tämä kylmä vuodenaika on kaikkein pahinta ja pöpöisintä vilustumiskautta.

Taas on käsillä se aika vuodesta, jolloin nenä vuotaa, tirskuttaa, silmät verestävät, naama muuttuu punaiseksi, tunnottomaksi möykyksi ja aivot ovat täynnä räkää. Nenäliinoja kuluu pinoittain ja mummon neulomat villasukat ovat enemmän kuin tarpeen.

Hyvin moni meistä pitää talvesta, lumesta ja jopa pienestä pakkasestakin, mutta kukaan tervejärkinen ei rakasta sitä mitä se tuo tullessaan: vilustumisia.

Jälleen on käsillä se aika vuodesta, jolloin suurin osa suomalaisista naisista päättää muuttaa muotojaan vastaamaan entisiä, jo menetettyjä mittoja. He haikailevat kadotettujen kaariensa ja unohdettujen uumiensa perään ja päättävät, että nyt minä sen teen – nyt minä laihdutan itseni entisiin mittoihini.

Eikö olekin ironista, että laihuutta ja hoikkuutta ihannoivassa maailmassamme olemme tottuneet ylenpalttiseen mässäilyyn ja harrastamme sitä aina kun vain voimme, varsinkin juhla-aikoina. Ei siis ole mikään ihme, että varsinkin naisilla on erittäin syyllinen ja jakomielitautinen olo.