Me tasa-arvoon ja feminismiin tottuneet skandinaavit kamppailemme hämmästyttävän paljon parisuhdeviidakossa ja kotiliesien äärellä.
Mutta asian ei pitäisi olla näin. Parisuhteen tulisi olla se tyyssija, jonne ilomielin ja rauhaisasti voi kallistaa päänsä ja varsinkin sydämensä.
Erään amerikkalaisen, kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvän sivuston mukaan parisuhde pidetään elossa ja hyvinvoivana pienillä, jokapäiväisillä asioilla. Siihen ei tarvita eksoottisia lemmenlomia eikä kalliita lahjoja – eikä varsinkaan tasa-arvoa.
Mutta ennen kuin rintaliivinsä polttaneet himofeministit polttavat myös päreensä, tämä tasa-arvon romukoppaan heittäminen täytynee selittää. Tosi asia on, että elämä ei ole 50/50 – juttu, eikä siitä koskaan tule sellaista. Miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen näistä luomakunnan valtiaista olisi toista parempi ja näin ollen voisi alistaa mielestään ”huonomman” sukupuolen. Kummallakin sukupuolella on omat tarkoituksensa ja tehtävänsä, mutta tämä raja on onneksi häilyväinen. Myös mies osaa vaihtaa vaipan ja naisellakin on tarpeeksi aivokapasiteettia porakoneen käyttöön. Tasa-arvon romuttaminen tarkoittaa tässä sitä, että parisuhteessa ei pidä pyörittää päässä olevaa kalkulaattoria ja laskea koko ajan: Koska sinä sait tuon, niin minä haluan tämän.
Ei isot jutut, vaan ne pienet asiat
Meidän elämämme rakentuu pienistä palasista, kuten myös meidän onnemmekin. Tämä pätee myös kääntäen. Onnellisuus ja hyvä asia pystytään purkamaan ja tuhoamaan pikku hiljaa, yksi asia kerrallaan.
Yksi varmimpia onnen tuhoajia on nalkuttaminen. Eikä tämä suinkaan ole naisten yksinoikeus, myös miehet nalkuttavat. Tosin he kutsuvat sitä sanomiseksi. Parisuhteessa vaikeneminen on joskus (yleensä) kultaa. Kaikesta ei tarvitse huomauttaa. Mitä sitten, jos hän tekee jonkin asian toisin kuin sinä.
Toinen hyvä parisuhteen tuhoaja on oman ajan puuttuminen. Symbioottisen alkuvaiheen jälkeen kukaan ei jaksa tai halua olla toisen kyljessä 24 tuntia vuorokaudessa. Molemmat tarvitsevat aikaa itselleen, kuitenkin tämä on erityisesti miesten ominaisuus. Pariskunnilla tulisi olla niin yhteisiä kuin omiakin harrastuksia. Tasapainoinen suhde suorastaan vaatii hetkittäisiä erillään oloja. Eikä se mies siitä karkaa minnekään, jos nainen sallii hänelle myös omaa aikaakin.
Kolmantena parisuhteen syöjänä voisi mainita liiallisen mustasukkaisuuden ja epäilyt. Jokaisessa suhteessa on mustasukkaisuutta. Tiettyyn rajaan asti se on tervettä, mutta jos mustasukkaisuutta alkaa ilmetä kovinkin usein, niin silloin ollaan väärillä raiteilla. Liiallisesta mustasukkaisuudesta kärsivän tulisi hakea itselleen ammattiapua, ennen kuin tämä sairaus tuhoaa niin parisuhteen kuin myös siinä elävät ihmiset.
Pieninä positiivisina asioina parisuhteessa ovat toisen kunnioittaminen ja sen osoittaminen. Kiitos on pieni ja kaunis sana, mutta sillä on hämmästyttävän suuri vaikutus. Myös suukko ja toisen hipaisu ovat pieniä asioita, mutta kuitenkin niin voimakkaita. Toisen kunnioittaminen ei ole ruusupuskien kantamista ja ylistyslaulujen laulamista. Se on aamusuukko, iltasuukko, kiva-nähdä-sinua-suukko, kiitos-kun-teit-tämän-lause ja toisen viereen käpertymistä. Parisuhteessa pätee vanha suomalainen sanonta. niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos haluat, että sinua kohdellaan kunnioittavasti, niin sinun tulee kohdella kumppaniasi kunnioittavasti.
|
