Lapsi pystyy oppimaan puheen ominaisuuksia hyvin monipuolisesti heti syntymästä lähtien. Ensimmäisen vuoden aikana puheen näkemisellä on ilmeisesti suuri merkitys puheäänien oppimisessa.
Puhe on monimuotoinen signaali, joka välittää ihmistenvälistä kommunikaatiota erityisen tehokkaasti. On osin vielä hämärän peitossa, millä tavalla lapsi oppii puhumaan ja havainnoimaan puhetta; tiedetään kuitenkin, että oppiminen alkaa heti, kun lapsi kuulee puhetta.
Oppimista saattavat auttaa puheen sisältämät lukuisat tilastolliset säännönmukaisuudet; tätä kutsutaan tilastolliseksi oppimiseksi. Tilastollista oppimista hyödynnetään todennäköisesti esimerkiksi jaettaessa jatkuvaa puhevirtaa erillisiksi sanoiksi.
DI, MRes, lääketieteen ylioppilas Tuomas Teinonen kehitti väitöstutkimuksessaan uuden aivomittauksiin perustuvan tutkimusmenetelmän tilastollisen kielenoppimisen mittaamiseksi. Menetelmää testattiin aikuisilla mittaamalla aivokuoriaktivaatiota magnetoenkefalografiaa (MEG) käyttäen. Tulokset osoittivat, että aikuiset oppivat tilastollisia ominaisuuksia tavuvirrasta silloinkin, kun he eivät tietoisesti kiinnitä siihen huomiota.
Samaa koeasetelmaa käytettiin mittamaan tilastollisen kielenoppimisen kykyjä vastasyntyneiltä käyttäen elektroenkefalografiaa (EEG) aivotoiminnan mittarina. Tulokset osoittivat, että vastasyntyneet oppivat tavujen välisiä tilastollisia riippuvuuksia unen aikana kuulemastaan tavuvirrasta. Jo vastasyntyneillä on siis hyvä puheen tilastollisten ominaisuuksien oppimiskyky.
Tehokkaassa puheen havaitsemisessa olennaisena pidetään kykyä yhdistää eli integroida kuultu puhe ja nähty artikulaatio yhdeksi havainnoksi; oletetaan, että aikuisilla aivot käsittelevät integroidun puheen tehokkaammin kuin erilliset kuulo- ja näköhavainnot. Yhteistyössä Lontoon yliopiston kanssa kehitetyllä koeasetelmalla Teinonen mittasi kuullun ja nähdyn puheen integrointia viiden kuukauden ikäisillä vauvoilla.
Tulokset osoittivat, että tämänikäiset vauvat muodostavat yhdistyneen havainnon tietyistä kuulluista ja nähdyistä tavuista, mutta ei kaikista. Näyttää siltä, että viiden kuukauden iässä lapset ovat jo omaksuneet tietoa äidinkielen tyypillisistä rakenteista, sillä integrointi ei onnistunut tilanteessa, jossa muodostuva havainto ei ole äidinkielen sääntöjen mukainen.
Teinosen tutkimuksessa arvioitiin myös sitä, millainen rooli nähdyllä puheella on kielenoppimisessa. Kokeeseen osallistuneille kuuden kuukauden ikäisille vauvoille näytettiin videoitua puhetta, jossa tavalliseen artikulaatioon oli liitetty keinotekoisesti muokattuja tavuääniä. Lapset jaettiin kahteen ryhmään, ja toiselle ryhmälle näytettiin videota, jossa puhe sisälsi vihjeen kahdesta erilaisesta tavuryhmästä, kun taas toisen ryhmän näkemä puhe pysyi koko ajan samanlaisena. Kuultu puhe sen sijaan oli kaikille vauvoille täysin samanlaista. Lyhyen katselun ja kuuntelun jälkeen lasten havaintoa kyseisistä tavuäänistä testattiin.
Ryhmien oppimistulokset olivat erilaiset, mikä viittaa siihen, että nähdyillä artikulaatioilla oli vaikutusta oppimiseen.
Kokonaisuudessaan väitöstutkimuksessa saadut tulokset korostavat varhaisimpien vaiheiden merkitystä kielenoppimisessa.
Pystymme oppimaan puheen ominaisuuksia monipuolisesti heti syntymästä lähtien, ja vaikuttaa siltä, että nähdyllä puheella on tärkeä rooli puheäänien oppimisessa ensimmäisen vuoden aikana.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
