Tyytymättömyys omiin lihaksiin on nuorilla miehillä yleinen, vakava ja samankaltainen ilmiö kuin häiriintynyt syöminen ja toistuva laihduttelu naisilla. Tähän ilmiöön liittyy merkittävää psyykkistä pahoinvointia sekä lisäravinteiden ja anabolisten hormonien käyttöä. Näin osoittaa Helsingin yliopistossa kesäkuun alussa tarkastettu väitöstutkimus.
LL Anu Raevuoren väitöstutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisätietoa poikien ja miesten syömishäiriöistä, vartalotyytymättömyydestä ja niihin liittyvistä tekijöistä.
Tulosten perusteella tyttöjen ja poikien itsetunnon kehitys nuoruusiässä on eri tavoin säädeltyä. Pojilla itsetunnon muutosta 14 ja 17 ikävuoden välillä selittivät pääasiassa (82 %) geneettiset tekijät, kun taas tyttöjen itsetunto oli herkempi ympäristövaikutuksille: heillä itsetunnon vaihtelun pääasiallisia selittäjiä (69 %) olivat ympäristötekijät.
Tällä erolla voi olla vahva yhteys moniin häiriöihin ja ominaisuuksiin, joissa itsetunto on keskeisessä roolissa. Löydös voi esimerkiksi selittää syömishäiriöiden ja masennuksen esiintyvyyden sukupuolieroa.
Lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttö yleistä nuorilla miehillä
Tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että tyytymättömyys omiin lihaksiin samoin kuin lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttö on yleistä nuorilla miehillä. Tutkittavista miehistä 30 prosenttia oli huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa ja 12 prosenttia oli käyttänyt säännöllisesti lihasmassaa kasvattavia ravintolisiä tai anabolisia hormonivalmisteita.
Tyytymättömyys omiin lihaksiin liittyi laajasti henkisen pahoinvointiin, kuten masennus- ja ahdistusoireiluun, alkoholin ongelmakäyttöön, häiriintyneeseen syömiseen ja alhaiseen itsetuntoon. Nuoruusikäisillä pojilla tyytymättömyys oli lisäksi yhteydessä suhteelliseen laihuuteen mutta aikuisena lihaksiinsa tyytymättömät eivät eronneet muista miehistä pituuden, painon tai vyötärönympärysmitan suhteen.
Tutkimus osoitti, että yksilöiden välisiä eroja lihastyytymättömyydessä säätelivät sekä geneettiset että ympäristötekijät, kun taas eroja lihasmassaa kasvattavien aineiden käytössä säätelivät pääasiassa ympäristötekijät.
Näiden löydösten perusteella tyytymättömyys omiin lihaksiin on miehillä naisten häiriintynyttä syömistä ja toistuvaa laihduttelua vastaava ilmiö, johon liittyy kansanterveydellisesti merkittävää psyykkistä pahoinvointia ja lisäravinteiden ja anabolisten hormonien käyttöä. Terveydenhuollossa tarvittaisiin välineitä tämän ilmiön kohtaamiseen ja käsittelemiseen.
Miesten syömishäiriöalttius ilmenee eri tavoin kuin naisten
Tutkimus osoitti myös, että pojilla ja miehillä anoreksia nervosa on yleisempi ja lyhytkestoisempi häiriö kuin aiempiin tutkimuksiin perustuen on oletettu. Nuoreen aikuisikään mennessä noin yksi neljästäsadasta suomalaismiehestä on sairastanut anoreksian. Tutkimuksessa löydetyt anoreksiaa sairastaneet miehet olivat toipuneet syömishäiriöstä mutta kärsivät edelleen psyykkisestä oheissairastavuudesta, esimerkiksi vakavasta masennuksesta. Myös syömishäiriötä sairastaneiden miesten kaksosilla, jotka eivät itse olleet sairastaneet syömishäiriötä, ilmeni vakavaa masennusta huomattavasti enemmän kuin väestössä keskimäärin.
Kaikki anoreksiaan sairastuneet miehet olivat ennen sairastumistaan olleet ylipainoisia toisin kuin heidän kaksosparinsa. Lisäksi anoreksian sairastaneiden miesten miespuolisilla kaksosilla ilmeni voimakasta tyytymättömyyttä lihaksiinsa, lihasmassaa lisäävien aineiden vakiintunutta käyttöä ja runsasta kuntosaliharjoittelua.
Nämä tulokset viittaavat siihen että pojilla ja miehillä syömishäiriöalttius voi ilmetä joko klassisena anoreksia nervosana tai voimakkaana tyytymättömyytenä omiin lihaksiin.
Tutkimuksen perusteella anoreksia nervosa, bulimia nervosa, häiriintynyt syöminen tai vartalotyytymättömyys eivät kummallakaan sukupuolella olleet yhteydessä siihen, oliko kysymyksessä samaa sukupuolta oleva kaksospari vai tyttö-poikapari. Siksi on epätodennäköistä että raskaudenaikaisilla tai myöhemmillä sisarusten välisillä feminisoivilla tai maskulinisoivilla vaikutuksilla olisi suurta merkitystä syömishäiriöiden tai niihin liittyvien oireiden synnyssä.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
