Keskimääräistä myöhemmin alkava murrosikä on vahvasti perinnöllinen ominaisuus, osoittaa Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus.
Murrosiän alkamisen ajankohta noudattaa terveessä väestössä normaalijakaumaa. Tätä vaihtelua määräävät geneettiset ja ympäristötekijät, joiden vaikutuksia ei vielä tarkasti tunneta.
LL Karoliina Wehkalampi selvitti väitöstyössään murrosiän aikataulun geneettistä säätelyä tutkimalla terveillä kaksosilla geneettisen ja ympäristövaikutuksen osuutta murrosiän aikataulun normaalivaihteluun. Normaalia ääripäätä edustavan myöhäisen murrosiän suvuittaista esiintymistä ja periytymismalleja tutkittiin perheaineistossa ja viivästyneeseen murrosikään liittyviä geenialueita kartoitettiin kytkentäanalyysillä.
Tutkimuksen kaksosaineiston muodostivat FinnTwin-aineistoon kuuluvat 2 309 tyttöä ja 1 828 poikaa. Tutkimuksen toisen aineiston muodostivat 286 perhettä, joiden lasta oli tutkittu viivästyneen murrosiän vuoksi. Viivästyneen murrosiän periytymistä tutkittiin 124 pääkaupunkiseudun potilaan suvussa, kun taas kytkentäanalyysiin valittiin 52 sukua koko Suomesta. Kytkentäanalyysiin sopiviksi katsottiin suvut, joissa kasvutietoihin perustuva viivästynyt murrosikä todettiin vain toisella potilaan vanhemmista ja osalla tämän sukulaisista.
Kaksostutkimuksen perusteella yksilöiden väliset geneettiset erot selittävät murrosiän alkamisiän normaalivaihtelusta tytöillä 86 prosenttia ja pojilla 82 prosenttia. Viivästyneen murrosiän vuoksi tutkituista pojista 80 prosentilla ja tytöistä 76 prosentilla oli vähintään yksi ensimmäisen asteen sukulainen, jolla todettiin sama ominaisuus. Ensimmäisen asteen sukulaisilla viivästynyttä murrosiän kasvupyrähdystä esiintyi viisitoista kertaa enemmän kuin väestöllä keskimäärin.
Viivästynyt murrosikä periytyi vallitsevasti 74 prosentissa niistä kaukaisempiinkin sukulaisiin laajennetuista suvuista, joissa vain toinen potilaan vanhemmista oli murrosiässään viivästynyt. Tulokset osoittavat, että geneettiset tekijät määräävät suurelta osin murrosiän aikataulun normaalivaihtelua ja säätelevät siis pääasiassa murrosiän käynnistymistä.
Keskimääräistä myöhemmin alkava murrosikä on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Kromosomialue 2p13-2q13 kytkeytyi merkittävästi viivästyneeseen murrosikään, joten tällä alueella todennäköisesti sijaitsee jokin murrosiän alkamisen säätelyyn vahvasti vaikuttava geeni. Tuon geenin tunnistaminen tulee auttamaan murrosiän aikataulun säätelyn ja vielä osin tuntemattomien murrosiän käynnistysmekanismien selvittämisessä.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
