Suomalais-ugrilaisilla väestöillä on asutushistoriallisesti mielenkiintoinen yhdistelmä itäisessä ja läntisessä Euraasiassa tyypillisesti esiintyviä geneettisiä äiti- ja isälinjoja, osoittaa Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus.
Asutushistoria selittää suurelta osin myös sen, miksi tietyt laktoosi- ja vierasainemetaboliaan vaikuttavat perimän muuntelumuodot ovat yleisempiä joissain suomalais-ugrilaisissa väestöissä.
FM Ville Pimenoffin väitöstyö liittyy Suomessa jo 1920-luvulla aloitettuun tutkimustraditioon, joka keskittyy väestön periytyvän biologisen monimuotoisuuden tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien väestöjen geneettistä monimuotoisuutta käyttäen sekä vain isältä tai äidiltä periytyviä perimän muotoja että tiettyihin lääketieteellisesti merkityksellisiin geeneihin liittyviä DNA:n muutoksia, ja verrata tätä muuntelua muihin pohjoisen Euraasian väestöihin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää niitä molekyylibiologisia ja väestögeneettisiä tekijöitä, jotka ovat muovanneet suomalais-ugrilaisten väestöjen geneettistä monimuotoisuutta.
Tutkimus osoitti, että alkujaan pienistä ihmisryhmistä koostuneilla suomalais-ugrilaisilla väestöillä esiintyy tietyillä DNA-merkeillä tarkasteltuna selvästi vähemmän geneettistä monimuotoisuutta kuin muilla Euraasian väestöillä. Lisäksi suomalais-ugrilaisilla väestöillä on ainutlaatuinen yhdistelmä sekä itäisessä että läntisessä Euraasiassa tyypillisesti esiintyviä mitokondriaali- ja Y-kromosomaali-DNA:n muutoksia.
Paikallisesta geneettisestä sopeutumisesta kielii esimerkiksi se, että laktoosi-toleranssin aiheuttava geenimuutos osoittautui yleisemmäksi niissä suomalais-ugrilaisissa väestöissä, joiden elinkeino on perustunut pysyvään maatalouteen. Tämä viittaa maitopohjaisen ravinnon lisääntyneen käytön aiheuttamaan paikalliseen geneettiseen sopeutumiseen.
Saamelaisväestön geneettinen monimuotoisuus osoittautui myös selkeästi eriytyvän muista eurooppalaisista väestöistä, kun tutkittiin lääkeainemetaboliaan vaikuttavien geenialueiden variaatiota.Näillä tuloksilla on yleisen väestöhistoriallisen mielenkiinnon ohella merkitystä niin geneettisissä testauksissa kuin lääketieteellisesti merkittävien periytyvien geenimuutosten tutkimuksessa.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
