|
International Federation of Body-Builders (IFBB) perustettiin vuonna 1946. Sen perustajat ovat kanadalaiset veljekset Joe ja Ben Weider.
Tällä hetkellä IFBB on maailman kuudenneksi suurin urheilujärjestö ja sillä on 173 jäsenmaata. IFBB kuuluu maailman urheiluliittojen keskusjärjestöön eli GAISF:iin.
IFBB:n presidentti Ben Weider teki 52 vuotta kovaa ja pyyteetöntä työtä lajin saamiseksi olympiakelpoiseksi ja tammikuun 30. 1998 kansainvälisen olympiakomitean (KOK) kokouksessa Naganossa, Japanissa tämä pitkäaikainen työ tuotti tulosta ja IFBB sai KOK:n väliaikaisen hyväksynnän (artikla 29). Huhtikuussa 2000 päätetään kehonrakennuksen lopullisesta liittämisestä suureen olympiaperheeseen. IFBB järjestää jokaisessa jäsenmaassaan mestaruuskilpailuja ja näiden lisäksi erilaisia maanosien vuosittaisia mestaruuskilpailuja kuten Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut. Kehonrakennus on myös mukana sellaisissa suurissa urheilutapahtumissa kuin Asian Games, Pan American Games ja World Games. IFBB:lle on myös ammattilaisosasto, joka vastaan lajin ammattilaiskilpailuista. Mr. Olympia-kilpailu on ollut tavoitelluin kilpailu sen alusta lähtien (1965). Mr. Olympia-kilpailun on voittanut kuusi kertaa mm. nykyisin action-näyttelijänä tunnettu itävaltalainen Arnold Schwarzenegger, joka itsekin järjestää vuosittain Arnold Bodybuilding Championships-tapahtumaa Columbus, Ohiossa Yhdysvalloissa.
IFBB on mukana kehonrakennuksessa ja fitnessurheilussa. Sen virallinen julkaisu on amerikkalainen FLEX-lehti.
Suomen Fitnessliitto
Suomen Fitnessliitto ry. on Suomessa IFBB:n virallinen fitnesskilpailutoimintaa valvova liitto. Liiton nimi vaihtui vuosituhannen vaihteessa Ms. Fitness Finland ry:stä Suomen Fitnessliitoksi, koska mukana kilpailutoiminnassa on ollut myös miesten fitnesskilpailut.
Suomi oli yksi ensimmäisistä maista Euroopassa, jossa järjestettiin fitnesskilpailuja. Liitto on järjestänyt vuodesta 1992 lähtien SM-kilpailuja, jolloin ne tunnettiin nimellä Ms. Fitness Finland-kilpailu. Vuodesta 1996 lähtien IFBB on järjestänyt kansainvälisiä kilpailuja ja siitä lähtien kilpailun nimi on ollut Fitness SM. Suomen Fitnessliitto ry. on Suomen Antidoping-toimikunnan jäsen.
Suomen Fitnessliitto ry. valitsee kilpailuistaan Suomen edustajat kansainvälisiin kilpailuihin. Naisten Fitness SM-kilpailuja on pidetty vuodesta 1992 lähtien ja miesten vastaavia vuodesta 1998. Keväällä pidetään suomalaisen Miss Olympia-tittelin voittaneen Kike Elomaan mukaan nimetty Kike Elomaa Fitness Classic-kilpailu. KEFC pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja se on toiminut lähinnä Euroopan mestaruuskilpailujen karsintana.
Koska laji on suhteellisen uusi, se ei ole vielä ehtinyt päästä kukoistukseensa. Vuonna 1999 Irmeli Sundström toi ensimmäisen finaalipaikan (6.) MM-kilpailuista ja Mari Selin sijoittui kahdeksanneksi. Molemmat kilpailijat sijoittuivat myös viidenneksi EM-kilpailuissa (Sundström vuonna 1998 ja Selin vuonna 1999). Suomen menestyksekkäin fitnesskilpailija on vuosien 1993 ja 1994 voittaja, Kike Elomaa Fitness Classic 1997 voittaja Riitta Koukkari. Pasi Inkinen on voittanut kummatkin pidetyt miesten Fitness SM-kilpailut (1998 & 1999).
Fitnesskilpailun säännöistä
Naisten fitnesskilpailussa on kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella kilpailijat arvostellaan fysiikan perusteella. Tuomarit etsivät sopusuhtaisesti kehittynyttä urheilijamaista fysiikkaa, joka on treenattu kiinteäksi ja tasapuoliseksi. Tuomarit ottavat kilpailijat vertailuihin 2-3 kilpailijan ryhmissä ja kilpailijat seisovat lavalla ryhdikkäässä asennossa. Kilpailijat tekevät ¼-käännökset ja näyttävät joka sivun, jotka tuomarit sitten arvostelevat.
Toisella kierroksella kilpailijat tekevät 120 sekuntia kestävän vapaaohjelman, jossa pitää koreografian lisäksi olla nopeutta, voimaa ja kestävyyttä ilmentäviä liikkeitä. Lisäksi vapaaohjelman liikkeiden vaihdot pitää olla vaivattoman näköisiä. Vapaaohjelma voi sisältää mm. aerobiccia, voimistelua, tanssia tai muuta liikuntaa (mm. martial arts, jne.).
Kolmas kierros on kuudelle parhaalle kilpailijalle ja kilpailijat tekevät ryhmässä ¼ käännöksen samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella. Kilpailun voittaa se kilpailija, jolla on vähiten pisteitä näiden kolmen kierroksen jälkeen.
Miesten ensimmäinen kierros on fysiikkakierros, jossa tuomarit etsivät maskuliinista sopusuhtaisesti kehittynyttä urheilijamaista fysiikkaa, joka on treenattu kiinteäksi ja tasapuoliseksi. Kilpailijat tekevät saman tyyliset ¼-käännöksen kuin naisten kilpailussakin.
Toinen kierros on notkeus ja koordinaatio-kierros, joka koostuu viidestä eri liikkeestä: kasakkahyppy, sivuspagaati, yhden käden punnerrus, pressi ja jalkojen nosto. Kilpailijalla on 30 sekuntia aikaa tehdä nämä liikkeen mahdollisimman puhtaasti ja hallitusti.
Kolmas kierros koostuu kolmesta eri osasuorituksesta: leuanveto (toistomäärä omalla painolla), dippipunnerrus (omalla painolla) ja 500 metrin soutu Concept II-sisäsoutulaitteella (mitataan kilpailijan käyttämä aika). Kolmas kierros on kuudelle parhaalle kilpailijalle ja kilpailijat tekevät ryhmässä ¼ käännöksen samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella. Kilpailun voittaa se kilpailija, jolla on vähiten pisteitä näiden neljän kierroksen jälkeen.
Suomen Kehonrakennusliitto
Suomen Kehonrakennusliitto perustettiin vuonna 1971, jolloin sen nimi oli kokonaisuudessaan Suomen kehonrakennus- ja voimanostoliitto. Voimanostajat eriytyivät kuitenkin omaksi liitokseen jo 70-luvulla ja näin kehonrakennuksen harrastajilla on ollut oma laji liitto Suomessa jo noin 25 vuotta. Kehonrakennuksen SM-kilpailuja on pidetty vuodesta 1971 lähtien ja ensimmäisen SM-kullan voitti helsinkiläinen Risto Koivunen. Tuohon aikaan ei vielä pidetty mitään sarjoja, vaan kaikki kilpailivat samassa yhdessä sarjassa. Kehonrakennuksessa jaettiin sarjan ennen pituuden mukaan ja niinpä vuonna 1976 Helsingin Kulttuuritalolla järjestetyissä Euroopan mestaruuskisoissa kilpailtiin vielä pituusluokkien
mukaan. Painoluokat tulivat kilpailutoimintaan vuonna 1979, jolloin sarjat miehille olivat alle 70 kg, alle 80 kg, alle 90 kg ja yli 90 kg. 80-luvulla mukaan otettiin kansainvälisiin kilpailuihin myös painoluokka alle 65 kiloa ja 90-luku toi tullessaan välisarjan alle 75 kiloa.
Naisten kehonrakennus alkoi IFBB:ssä varsinaisesti vuonna 1978, jolloin USA:ssa kilpailtiin ensimmäisen kerran mestaruuksista. Vuonna 1981 jakoi naiskehonrakentajat kahteen painoluokkaan alle ja yli 52 kiloa ja sitten vuonna 1983 lajin kehittyessä otettiin nykyiset painoluokat käyttöön, jotka ovat alle 52 kg, alle 57 kg ja yli 57 kiloa. Ensimmäinen naisten MM-kilpailu pidettiin vuonna 1980 ja sen voitti amerikkalainen Lisa Lyon. Seuraavana vuonna suomalainen Kike Elomaa ravisutti kehonrakennusmaailmaa ja voitti kaiken mahdollisen eli amatöörien Euroopan mestaruus (kevät-80), amatöörien maailmanmestaruus (kesä-80) ja ammattilaisten maailmanmestaruus (syksy-80). Vastaavaan ei ole pystynyt kukaan enää Kiken jälkeen!
Suomella on Kiken lisäksi myös muita erittäin hyvin menestyneitä kilpailijoita. Jorma Räty on ainakin vielä tällä hetkellä ainoa Pohjoismaalainen kehonrakennuksen maailmanmestari (1980). Keijo Reimanilla on taskussaan viisi MM-mitalia vuosilta 1980-1984. Kaikkien aikojen menestyksekkäin suomalainen ammattilaiskehonrakentaja on tilastoissa Jari Leino (Finnish Grand Prix 6. sija), mutta suurimman huomion maailmalla on kuitenkin saanut tämän hetken maailman supertähtiin kuuluvat Marko Savolainen.
Naisissa Kiken jalanjälkiä on menestyksekkäästi seurannut Marjo Selin, joka voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1982 ja hän myös kilpaili 9 peräkkäisessä Miss Olympia-kilpailussa sijoittuen kaksi kertaa kuudennelle sijalle. Vuonna 1995 Marjo Krishi voitti naisten raskaan sarjan maailmanmestaruuden ja on siis tähän hetkeen mennessä viimeisin arvokisavoittaja kehonrakennuksessa.
Kehonrakennuksen säännöistä
Miesten kehonrakennuksessa on kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella tuomarit arvostelevat fysiikan lihasmassan, lihastiukkuuden (rasvattomuus), symmetrian, lihasten tasapuolisen kehityksen ja kokonaisuuden perusteella. Kilpailijat tekevät 3-5 kilpailijan ryhminä seitsemän pakollista asentoa, jotka ovat tuplahauikset edestä, leveä selkä edestä, rintaposeeraus sivulta, tupla hauikset takaa, leveä selkä takaa, ojentaja poseeraus sivulta ja vatsalihakset ja reisi.
Toinen kierros on 60 minuutin pituinen vapaaohjelma, jossa kilpailija tekee musiikin mukana erilaisia poseerauksia ja tuomarit arvostelevat edellisten kriteerien lisäksi myös lihasten esittelykyvyn (poseeraus) ja kilpailijan tekemän koreografian ohjelmassaan. Jokaisen liikkeen pitää olla sulavia ja liikkeiden vaihdot hallittuja.
Kolmas kierros on kuudelle parhaalle kilpailijalle. Kilpailijat tekevät ryhmässä kaikki seitsemän pakollista asentoa ja tuomarit arvostelevat vielä kerran kilpailijat fysiikan perusteella. Kilpailun voittaa se kilpailija, jolla on kierrosten jälkeen vähiten pisteitä.
Naisten kehonrakennus ei juurikaan poikkea arvostelukriteereiltään miesten kehonrakennuksesta, paitsi tuomarien on muistettava arvostelussaan ottaa huomioon naisellisuus. Naisilla on viisi pakollista asentoa. Naisilla on muuten samat pakolliset asennot, paitsi leveä selkä edestä ja takaa eivät kuulu heidän repertuaariinsa. Naisten vapaaohjelman pituus on 90 sekuntia, jossa kaikki samat arvostelukriteerit kuin miehilläkin.
IFBB:n motto:
”Urheilussa ei ole rajoja, rotuja, uskontoa, politiikkaa tai kulttuuria. Urheilussa olemme toistemme kanssa. Kehonrakennus on tärkeää kansojen rakentamisessa”BenWeider, C.M., Ph.D., IFBB:n presidentti
Teksti: K.P.Ourama, puheenjohtaja
Suomen Kehonrakennusliitto ja
Suomen Fitnessliitto
|
