Arkihuolesi kaikki heitä… lauletaan tiettynä aikana vuodesta. Samoin suurin osa meistä toivoo huoletonta ja hattaramaisen kevyesti eteenpäin kulkevaa elämää. Stop tykkänään, huudahtavat tutkijat. Huolettomuus ei ole hyväksi pitkällä tähtäimellä.
Ja nämä tutkijat ovat Suomesta ja Israelista.
Suomalainen tutkimus seurasi 1449 miestä ja naista 21 vuoden ajan. Tutkimuksen päätyttyä huomattiin, että ne koehenkilöt, joilla oli puoliso ja yhteiselämän mukanaan tuomat surut ja murheet pysyivät sinkkuja ja huoletonta elämää viettäneitä ikätovereitaan paremmin ”järjissään”. Eli heidän todennäköisyytensä sairastua Alzheimeriin myöhemmässä elämänvaiheessa oli 50 prosenttia alhaisempi kuin huolettomasti läpi elämän porskuttaneiden ja yksi eläneiden.
Israelissa puolestaan seurattiin 2604 keski-ikäistä miestä kolmen vuosikymmenen ajan. Tässä tutkimuksessa selvisi, että ne, jotka murehtivat sekä työ- että kotiasioista, välttivät isommalla todennäköisyydellä dementian kuin huolettomat junnut.
Molempien tutkimusten tulokset ovat nostaneet monta kysymysmerkkiä tiedepiireissä. Onko niin, että huolet ja murheet, kun niitä yritetään ratkaista ja joudutaan pohtimaan parhaita toimintakeinoja, ovatkin harjoituksia aivoillemme. Siis sitä aivojumppaa, jota sille pitäisi antaa. Mutta mitä sanotaan stressistä ja ikuisesta huolikierteestä? Joidenkin tutkimusten mukaan stressi tylsistyttää ja on pahasta fyysiselle hyvinvoinnillemme aiheuttaen sydäntauteja, stressiä ja jopa syöpää.
Maalaisjärkeä käyttämällä kultainen keskitie nousee parhaimmaksi kulkureitiksi. Hiukan stressiä ja huolia, ongelman ratkaisuja ja pohtimista, mutta samalla kannattaa säilyttää optinen elämänasenne ja positiivisuus. Ehkä siten psyko-fyysinen hyvinvointimme saavuttaa maksimaalisen tuloksensa.
|
