Terveellä työikäisellä esiintyvä hampaiden narskuttelu tai yhteenpuristaminen eli bruksismi näyttää olevan yhteydessä stressaavaan tilanteeseen ja huonoksi koettuun uneen. Näin osoittaa Helsingin yliopistossa tehty tuore väitöstutkimus.
Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelua – rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa – esiintyy nukkuessa, tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi ilmenee yleensä hampaiden yhteenpuristamisena.
Unibruksismia arvioidaan esiintyvän noin 10 prosentilla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 prosentilla väestöstä. Kansainvälisessä unihäiriöluokituksessa bruksismi luokitellaan unen liikehäiriöhin.
HLL Kristiina Ahlberg kartoitti väitöstutkimuksessaan koetun bruksismin, uni- valvehäiriöiden ja joidenkin unen laatua mahdollisesti huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä. Lisäksi hän tutki bruksismin ja kasvojen alueen kivun yhteyttä.
Tutkimus tehtiin poikittaisena vertailututkimuksena epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllistä päivätyötä tekevien välillä. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetetyissä kyselyissä kartoitettiin koetun bruksismin lisäksi tutkittavien taustatietoja, yleistä terveydentilaa, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä.
Kyselyyn vastasi 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevistä kyselyyn vastasi 82,3 prosenttia ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmästä 34,3 prosenttia. Osallistujien työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 ja 45,5 vuotta.
Koko tutkimusjoukosta 10,6 prosenttia kertoi kokevansa usein bruksismia. Esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä, mutta kummassakin ryhmässä sekä bruksismia että stressiä esiintyi enemmän niillä, jotka olivat tyytymättömiä nykyiseen työaikamuotoonsa.
Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät, ja he olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 prosentilla, ja 36,2 prosenttia koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 prosentilla.
Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi.
Koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa – työaikamuoto sinänsä ei ollut merkitsevä tekijä. Levottomat jalat -oireyhtymällä ja bruksismilla saattaa myös olla yhteneviä taustatekijöitä, kävi ilmi tutkimuksessa.
Ahlbergin väitöstyö oli osa laajempaa tutkimushanketta, jossa selvitetään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
