Syömishäiriöt ovat jatkuvasti yleistyvä ongelma suomalaisten nuorten keskuudessa. Läheisen syömishäiriö vaikuttaa koko perheeseen ja ystäväpiiriin: sairastuminen herättää ahdistavia kysymyksiä oireilun syistä ja nuoren tulevaisuudesta.
Myös avun saaminen voi tuntua vaikealta – mistä apua edes kannattaisi lähteä etsimään?
Uutuuskirja Olen juuri syönyt – Läheiselläni on syömishäiriö kertoo mistä syömishäiriössä on kysymys ja antaa monia käytännön vinkkejä. Aikoinaan ajateltiin ylihuolehtivien ja tunnekyvyttömien äitien sairastuttavan lapsensa syömishäiriöihin. Syömishäiriöt eivät kuitenkaan johdu vanhempien teoista tai laiminlyönneistä, LT, psykiatriaan erikoistuva lääkäri Anna Keski-Rahkonen vakuuttaa.
Nykytiedon mukaan alttius sairastua syömishäiriöihin on puoliksi perintötekijöihin kirjattua ja puoliksi hyvin yksilöllisistä, toistaiseksi tuntemattomista ympäristötekijöistä johtuvaa: median vaikutus ja hoikkuuden ihannointi, kiusatuksi joutuminen, muutokset elinympäristössä tai varhainen murrosikä voivat olla vaikuttavia tekijöitä. Sairauden syiden ja syyllisten etsiminen ei ratkaise ongelmaa. Sen sijaan vanhempien ja läheisten tuki ja välittäminen auttavat syömishäiriöstä toipumiseen. Koska syömishäiriöihin sairastunut ei yleensä etenkään alkuvaiheessa miellä itseään sairastuneeksi, nuoren syömisoireilu muuttuu nopeasti koko perheen ongelmaksi.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Riikka Viljanen kertoo, että syömishäiriö on taitava manipuloimaan sairastunutta ja läheisiä, se saa kaikkien syömiset sekaisin. Helppoja ratkaisukeinoja ei ole, mutta kirja tarjoaa monia käytännön vinkkejä hankalista tilanteista selviämiseen ja palauttaa mieleen, mitä tavallinen arkisyöminen on sekä esimerkiksi miten kevyttuotteisiin pitäisi suhtautua, voiko herkkuja syödä ja miten selvitään juhla-aterioista.
Kun sairauden ensimmäiset merkit ilmaantuvat, psykologi ja psykoterapeutti Pia Charpentierin mukaan on hyvä hakeutua lähimpään ja helpoimmin saatavilla olevaan hoitopaikkaan. Nuorilla se on koulu- tai opiskelijaterveydenhuolto ja aikuisilla työterveyshuolto tai terveyskeskus. Jos noin kahden tai kolmen kuukauden kuluessa tilanne ei helpotu, on syytä hakeutua erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikkaan, mielenterveystoimistoon tai sairaalaan. Koska sairastaminen ja toipuminen on pitkä prosessi, tukea tarvitsevat syömishäiriötä sairastavan lisäksi usein myös tämän läheiset.
Vaikka syömishäiriöt ovat koko sairastuneen lähipiiriä ravisteleva sairaus, syömishäiriöiden ennuste on selvästi aiemmin luultua valoisampi. Anna Keski-Rahkosen mukaan viiden vuoden sisällä sairastumisesta toipuu kaksi kolmesta anoreksiapotilaasta ja nuoreen aikuisikään mennessä kolme neljästä. Bulimiasta ja epätyypillisestä ahmimishäiriöstä toipuu selvästi yli puolet.
Lähde: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
|
