Kelan tukema psykoterapiakuntoutus oli työllistymisen näkökulmasta tuloksellisinta vanhemmille, miehille ja työelämässä jo aikaisemmin olleille. Psykoterapian jälkeen masennuslääkkeiden käyttö väheni.
Kelan tukeman psykoterapian tavoitteena on parantaa tai palauttaa mielenterveyshäiriön vuoksi heikentynyttä työ- tai opiskelukykyä ja näin tukea työssä pysymistä ja työhön siirtymisen edellytyksiä. Psykoterapiakuntoutusta on tutkittu melko vähän verrattuna siitä käytävän julkisen keskustelun laajuuteen.
Nyt julkaistavassa tutkimuksessa tarkastellaan Kelan tukeman psykoterapiakuntoutuksen vaikutuksia vuonna 2002 kuntoutuksen päättäneillä henkilöillä. Tarkastelu perustuu rekisteripohjaisiin seurantatietoihin vuosilta 2002, 2003 ja 2004. Tilannetta verrataan kuntoutusta edeltävään tilanteeseen.
Kuntoutuksen perusteena yleisimmät mielenterveysongelmat olivat aikuisilla mielialahäiriöt ja neuroosit ja alle 16-vuotiailla käytös- ja tunnehäiriöt. Psykoterapiakuntoutujien lääkkeiden käyttö oli yleistynyt ennen kuntoutusta johtuen erityisesti depressiolääkkeiden käytön kasvusta vuosina 2000 ja 2001.
Psykoterapian jälkeen masennuslääkkeiden käyttö samoin kuin sairauspäiväraha saaneiden osuus väheni hakemushetkeen verrattuna.
Terveydellisistä syistä ennen psykoterapiaa työmarkkinoiden ulkopuolella olleista kolmannes oli siirtynyt psykoterapian jälkeen takaisin työmarkkinoille. Parhaiten olivat työllistyneet vanhemmat, työelämässä jo aikaisemmin olleet, miehet sekä ne, joilla oli ollut psyykenlääkitys jo ennen kuntoutusta. Myös ne nuoret, joiden opiskelu- tai työtilanne oli selkeä psykoterapian alkaessa, olivat työllistyneet usein hyvin.
Vuonna 2002 päättyneet kuntoutujakohtaiset psykoterapiakustannukset ilman kuntoutusrahaa olivat miehillä keskimäärin 1 712 euroa ja naisilla 1 774 euroa vuoden 2004 rahana. Psykoterapian lajin mukaan tarkasteltuna kalleinta oli yksilöterapia.
Vuonna 2004 tehtyjen ohjeiden ja selvennysten perusteella päävastuu työikäisten psykoterapiasta on Kelalla ja lasten psykoterapiasta julkisella terveydenhuollolla. Hoitovastuu on aina julkisella terveydenhuollolla.
Lähde: Kela
|
