New age –gurut puhuvat anteeksiannon puolesta henkisen terveyden kannalta, mutta amerikkalaiset psykologit julistavat sillä olevan vaikutusta myös fyysiseen terveyteemme.
Anteeksiantaminen siis kannattaa. Se lisää elämän laatua, estää masennusta ja pitää verenpaineen kurissa. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että väittävät anteeksiannon toimivan hyvän fyysisen ja henkisen terveyden lähtökohtana.
Jokainen meistä on pyytänyt elämänsä aikana anteeksi: Oho, sorry! Me olemme myös monesti antaneet anteeksi: Ei se mitään, sattuuhan sitä. Ja jurputtaneet sitten kanssaihmisillemme, mikä idiootti se ja se olikaan.
Kummassakaan tapauksessa ei puhuta oikeanlaisesta anteeksiantamisesta. Millaista sitten on todellinen anteeksiantaminen? Milloin joku asia, minkä me olemme kokeneet, on oikeasti anteeksiannettu?
Asiantuntijoiden mukaan anteeksiantaminen ei merkitse toisen henkilön, meitä vastaan rikkoneen, päästämistä pinteestä. Se ei myöskään merkitse kokemamme asian vähättelyä eikä väittelyä asiasta, uutta ”ilmaa puhdistavaa” riitaa. Riita on aina negatiivinen asia, sen jälkeen ei koskaan aloiteta puhtaalta pöydältä, aina jää jotain hampaankoloon. Anteeksiantaminen ei myöskään tarkoita sitä, että meidän olisi solmittava pysyvät suhteet meitä kaltoin kohdelleeseen henkilöön.
Anteeksiantaminen on lastin laskemista, asian poistamista mielestä, koston hautaamista. Jos mielessä on vain tilien tasoittaminen, anteeksiantoa ei ole tapahtunut. Todellisessa anteeksiannossa negatiiviset tuntemukset korvataan positiivisilla. Siinä ei selitellä, syyllistetä tai kärsitä eikä katkeroiduta.
Anteeksiantaminen on yksi elämän vaikeimpia asioita, mutta siihenkin pisteeseen on mahdollista päästä. Avainsana on vahva pyrkimys, harjoittaminen ja suvaitsevuus ja palkkiona parantunut henkinen ja fyysinen terveys.
|
