Laulujen lyriikat suorastaan huutavat maailmaan lisää rakkautta ja myötätuntoa. Kyynisimmät hymähtävät moiselle ja toteavat pahuuden ja itsekkyyden kuuluvat ihmisluontoon, ja sitähän ei heidän mukaansa mikään muuta.
Amerikkalainen tutkimus on toista mieltä. Se osoittaa, että rakkautta, hyvyyttä ja myötätuntoa voi opetella ja että opetteluprosessi jopa muuttaa aivoja.
Tutkimus on tavallaan ja tahtomattaankin joogan ja itämaisten, henkisiä ominaisuuksia kehittävien uskontojen puolestapuhuja. Ehkä eniten siksi, että 32 tutkittavasta 16 on Tiibetistä. Nämä munkit ovat meditoineet elämänsä aikana minimissään 10 000 tuntia. Toinen puoli koehenkilöistä on ns. noviiseja. He ovat vasta alkutiellä tässä vanhassa henkisen kasvun muodossa.
Aivoja kuvaamalla tutkimuksessa osoitettiin, että henkilöt, jotka harjoittavat hyvyyteen ja myötätuntoon paneutuvaa meditaatiota, muuttavat toiminnallaan juuri näihin asioihin keskittyviä kohtia aivoissaan. Ja tilanteissa, jossa näitä ominaisuuksia tarvitaan juuri he tuntevat suurempaa rakkautta ja myötätuntoa kuin ne, jotka eivät ole kehittäneet näitä ominaisuuksia itsessään.
|
