Suomalaisten terveydentila on kohentunut, mutta väestöryhmien väliset terveyserot ovat pääosin säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet parinkymmenen viime vuoden aikana.
Sosiaali- ja terveysministeriön uudessa julkaisussa raportoidaan sosioekonomisten ryhmien välisistä terveyserojen muutoksista sekä niiden syistä ja selitysmalleista vuosina 1980-2005.
Vuosia 2003-2005 koskevien tietojen valossa 35-vuotiaiden ylempien toimihenkilömiesten elinajanodote on 6,1 vuotta pitempi kuin työntekijämiehillä. Naisilla vastaava ero on 3,3 vuotta. 1990-luvun kuolleisuustietojen perusteella tiedetään, että terveenä eletyn elinajanodote vaihtelee koulutusryhmittäin vielä enemmän kuin koko elinajanodote.
Pitkäaikaissairaudet ovat alimmissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä noin 50 prosenttia yleisempiä kuin ylimmissä ryhmissä. Koetun terveyden, toimintakyvyn ja itse arvioidun työkyvyn erot ovat säilyneet selvinä koko tarkastelujakson ajan.
Elintavoissa ja terveyspalveluiden käytössä on eroja
Terveyteen vaikuttavissa elintavoissa on huomattavia sosioekonomisia terveyseroja erityisesti työikäisillä. Tupakointi, alkoholin suurkulutus ja humalajuominen ovat yleisempiä alemmissa ryhmissä. Ylemmässä asemassa olevat noudattavat paremmin suositusten mukaisia ruokailutottumuksia kuin alemmassa olevat, mutta rasvan ja vihannesten käytön erot ovat kuitenkin kaventuneet.
Työikäisten miesten liikuntaharrastus on yleisintä ylimmissä sosioekonomisissa ryhmissä. Myös eniten kuolemia aiheuttavien kansantautien riskitekijöiden, kuten korkean verenpaineen, kolesterolin ja ylipainon sosioekonomiset erot ovat säilyneet suurina.
Myös terveyspalvelujen käytössä on sosioekonomisia eroja. Suurituloiset käyttävät sekä työterveyshuollon että yksityislääkärien palveluja pienituloisia enemmän, kun palvelujen tarve on otettu huomioon. Sen sijaan terveyskeskuskäyntejä on pienituloisilla suurituloisia enemmän. Hammaslääkäripalvelujen käytössä on vastaavanlaisia eroja, jotka tosin ovat pienentyneet muun muassa hammashuollon uudistusten myötä.
Terveyserojen kaventaminen edellyttää eri sektorien yhteistyötä
Terveyserojen kaventaminen on ollut tavoitteena kaikissa kansallisissa terveyspoliittisissa ohjelmissa vuodesta 1986 lähtien, ja se kuuluu terveyspolitiikan vaikeimpiin haasteisiin. Terveyserojen kaventaminen edellyttää yhteiskunta- ja terveyspoliittisia toimia sekä yhteistyötä eri sektorien kesken. Kaikkia väestön terveyteen vaikuttavia toimia ja rakenteita tulisi kehittää niin, että terveys paranee eniten niissä isoissa väestöryhmissä, joissa terveysongelmat ovat yleisimpiä. Näin voidaan samalla merkittävästi kohentaa koko väestön keskimääräistä terveyttä.
Terveyden eriarvoisuus Suomessa -julkaisun ovat koonneet ja toimittaneet Kansanterveyslaitoksen, Stakesin, Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkijat.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö
|
