Apuvälineiden tarvitsijat saavat terveyskeskuksista ja keskussairaaloista tarvitsemiaan apuvälineitä jonkin verran paremmin nyt kuin vuonna 2000.
Näin arvioivat terveydenhuollon toimijat Stakesin selvityksessä. Eniten puutteita oli ulkona käytettävän rollaattorin, kommunikoinnin, kuulon ja näön apuvälineiden sekä erilaisten tukien saatavuudessa.
Parhaiten terveyskeskuksissa oli saatavilla ruokailun apuvälineitä nivelreumaa sairastaville henkilöille. Sairaaloista taas varmimmin sai sähköpyörätuolin, sähkömopon tai peruukin.
Selvityksestä ilmeni, että joidenkin apuvälineiden luovuttamiseen oli asetettu määrä- ja uusimisrajoituksia. Useimmat rajoitukset koskivat apuvälineitä, joita erityisesti iäkkäät ihmiset tarvitsevat. Apuvälineiden malliin tai hintaan liittyvien rajoitusten käyttö oli vähentynyt. Apuvälineiden luovutuskäytännöissä oli eroja organisaatioiden ja alueiden välillä.
Hoitotakuu toteutui apuvälinepalveluissa lähes aina. Kolmessa keskussairaalassa jotkut asiakkaat joutuivat jonottamaan apuvälinepalveluja yli puoli vuotta. Palvelujen toteutuksessa oli eniten puutteita apuvälineiden käytön seurannassa. Myös ammattihenkilöiden määrissä ja osaamisessa, tiloissa ja määrärahoissa oli puutteita. Vuonna 2005 terveyskeskukset ja keskussairaalat käyttivät apuvälineiden hankintaan yhteensä keskimäärin 11 euroa asukasta kohti. Yli kolmannes yksiköistä arvioi, etteivät apuvälinerahat vastanneet tarvetta.
Apuvälineiden käyttäjistä yli puolet oli yli 65-vuotiaita. Käyttäjien määrä kasvaa väestön ikääntymisen ja tekniikan kehityksen myötä.
Terveydenhuollon tulisi taata apuvälineiden tarvitsijoille riittävästi ja oikea-aikaisesti laadukkaita apuvälineitä ja apuvälinepalveluja. Apuvälinepalveluiden alueellisesta kehittämisestä on hyviä kokemuksia, joten sitä kannattaa jatkaa ja laajentaa myös sosiaalitoimen apuvälinepalveluihin.
Lähde: Stakes
|
