Stakesin tekemän laajan kyselytutkimuksen mukaan jatkuvasti tai melko usein yksinäisyyttä kokevien suomalaisten osuus on laskenut kuudesta prosentista neljään vuosien 1994 ja 2006 välisenä aikana.
Yksinäisyydestä raportoivien osuuden lasku näyttää liittyvän työttömyyden vähenemiseen ja väestön koetun terveydentilan kohenemiseen.
Työttömät ja terveytensä huonoksi kokevat raportoivat kokevansa muita useammin yksinäisyyttä, joten työttömien ja terveytensä huonoksi kokevien väheneminen on vähentänyt myös yksinäisyyttä kokevien määrää.
Tarkastelluista taustatekijöistä koetulla terveydentilalla, elinvaiheella ja sosioekonomisella asemalla todettiin olevan voimakkain yhteys yksinäisyyden kokemiseen. Terveytensä huonoksi kokevat, iäkkäät yksinasuvat, työttömät ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat raportoivat enemmän yksinäisyyttä kuin muut.
Terveytensä huonoksi kokevista 18 prosenttia raportoi kokevansa yksinäisyyttä jatkuvasti tai melko usein, vastaavasti yksinasuvista 65–79-vuotiaista 10, työttömistä 11 ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevista 12 prosenttia. Sen sijaan iällä, sukupuolella tai asuinkunnan kaupunkimaisuuden asteella ei löydetty merkittävää yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen.
Yksinäisyyttä raportoivien osuus on vähentynyt eniten yksinhuoltajien ja 65–79
-vuotiaiden yksinasuvien keskuudessa. Laskusta huolimatta yksinasuvat iäkkäät kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin nuoremmat tai parisuhteessa elävät.
Työttömät ovat ainoa tarkasteltu ryhmä, jonka keskuudessa yksinäisyyden kokeminen on yleistynyt. Yksinäisyydestä raportoivien työttömien osuus on kasvanut kolme prosenttiyksikköä vuodesta 1994.
Aineistona olivat vuosina 1994 ja 2006 suoritetut laajat kyselytutkimukset, joissa kysyttiin 18–79-vuotiaiden vastaajien arvioita omasta yksinäisyydestään samalla kysymyksellä.
Lähde: Stakes
|
