Suomessa arvioidaan olevan 10 000–15 000 alle 25-vuotiasta syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta, joilla on selviä vaikeuksia hallita elämäänsä.
Moniammatillinen työryhmä teki 58 nuorelle kuntoutustutkimuksen, jonka mukaan nuorten ongelmat painottuvat psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Hyvän kuntoutussuunnitelman avulla ongelmiin voidaan kuitenkin puuttua.
Vaikka nuorten työttömyys on viime vuosina selvästi vähentynyt, on osa vajaakuntoisista nuorista syrjäytymisvaarassa. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset toimintarajoitteet haittaavat heidän työmarkkinoille pääsyään. Lisäongelmia aiheuttavat ongelmalliset perheolosuhteet, oppimisvaikeudet sekä huumeidenkäyttö.
Tämä käy ilmi tutkimushankkeesta, jonka tavoitteena oli saada kokemusta vajaakuntoisten nuorten kuntoutustutkimusten tekemisestä laitoskuntoutuspalvelujen piirissä. Saatujen kokemusten perusteella kuntoutustutkimus on hyvin toteutettavissa, mutta se edellyttää tavanomaista enemmän resursseja sekä kokenutta moniammatillista työryhmää. Tutkimuksessa käytettiin biopsykososiaalista arviointi- ja edistämismallia, jonka avulla jokaiselle nuorelle pyrittiin muodostamaan toimintakykyprofiili.
Monen tutkimukseen osallistuneen nuoren taustalla oli mittava viranomaistyö, sillä ongelmat olivat kehittyneet vuosien aikana, aina lapsuudesta lähtien. Siirtyessään koulusta työelämään monet heistä olivat jääneet ilman yksilöidyn tukihenkilön tai -tahon tukea, eivätkä heidän ammatilliset suunnitelmansa olleet edenneet. Siirtymävaiheessa tehty laaja-alainen selvitys auttaisi nuoria kiinnittymään paremmin työelämään.
Valtaosalla nuorista ongelmat ilmenivät mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöinä. Suurella osalla todettiin mielenterveyspalvelujen tarve, mutta palvelujen saatavuus oli usein riittämätöntä ja myös niiden toteutumiseen liittyi runsaasti ongelmia. Suurelle osalle nuorista voitiin tehdä tavoitteellinen ammatillinen suunnitelma, mutta joillakuilla sen käynnistäminen arvioitiin mahdolliseksi vasta lisätutkimusten tai riittävän hoidon jälkeen.
Hankkeen suosituksissa korostetaan muun muassa avuntarpeen varhaista tunnistamista, eri viranomaisten saumatonta yhteistyötä, vastuutahon nimeämistä kuntoutussuunnitelman seurantaan ja uusien nuorille tarkoitettujen mielenterveyspalvelujen kehittämistä.
Lähde: Kela
|
