"Mummo makaa vanhainkodissa dementoituneena. Hän ei muista minua, tytärtään, mutta tykkää selvästi, kun pidän häntä kädestä ja juttelen niitä näitä. Mummolla on yläleuassa kokoproteesi ja alaleuassa on muutama oma hammas ja osaproteesi. Sitä mummo ei halua käyttää, ehkä se on sopimaton hänelle. Omat hampaat ovat töhnän peittämät ja niistä lähtee pahaa hajua.Kun käyn katsomassa mummoa, kampaan hänen hiuksensa siisteiksi, mutta hampaisiin en uskalla koskea, kun en oikein tiedä miten. Hoitajat pesevät mummon proteesit ja laittavat ne muovipurkkiin sängyn viereen. Omia hampaita mummo ei ole pessyt enää vuosiin. Peseeköhän kukaan?"
Suomen korkeatasoisessa terveydenhoitosysteemissä on vanhusten hammashoidossa iso aukko. Kun ihminen ei enää osaa itse hakeutua hammashoitoon, jää hän hammashoidon osalta hyvin usein tuuliajolle. Asui hän sitten kotona tai laitoksessa. Suun hygienian ylläpito on niin intiimi asia, että se jää itsehoidon varaan vielä silloinkin, kun omatoimisuus lakkaa.
Kunnan ylläpitämissä laitoksissa, missä hoidettavalta peritään hoitomaksu, kuuluu hammashoito peruspalveluun. Mutta sen systemaattinen järjestäminen on kallista ja vaikeaa toteuttaa varsinkin vuodepotilaille. Mitä omainen voi tehdä asia hyväksi, jos järjestetty hoito ei toimi oman vanhuksen kohdalla?
Hammashoidon vaatiminen omaisen puolesta. Niissä tapauksissa, missä kunnalla on mahdollisuus järjestää asianmukainen hoito, mutta asia on vain jäänyt toteuttamatta, kannattaa lähiomaisen kiinnittää hoitohenkilökunnan huomiota kertomalla omahoitajalle tai osastonhoitajalle tarpeesta. Kunnalliset laitokset turvautuvat ensisijaisesti terveyskeskuksen järjestämään hoitoon ennen yksityisiä palveluja.
Kotikäyntipalvelut laitokseen. Jos kyseessä on yksityiskoti tai yksityinen hoivalaitos tai jos kunnallisessa laitoksessa ei pystytä järjestämään toivottua hoitoa, on järkevää kutsua yksityinen hammashoidon ammattilainen avuksi. Hammaslääkärin hoitoyksikköä ei voida siirtää potilaan vuoteen ääreen, mutta avuksi voi kutsua suuhygienistin tai erikoishammasteknikon. Heistä monet tekevät koti- ja laitoskäyntejä. Molemmat ammattiryhmät ovat saaneet koulutuksen suun tutkimiseen. He voivat kartoittaa hoitotarpeen ja neuvoa ja opastaa puhdistusvälineiden hankinnassa ja käytössä. Mikäli he havaitsevat suussa hammas-ja suusairauksiin viittaavia muutoksia, he ohjaavat potilaan saamaan lääkärihoitoa.
Suuhygienistit poistavat instrumentein plakin ja hammaskiven, jotka aiheuttavat hoitamattomina kariesta ja ientulehdusta. Fluoritahnat ja lääkkeelliset suuvedet eivät tehoa ennenkuin hammaspinnat ovat puhtaat.Erikoishammasteknikko tarkistaa proteesien kunnon ja niiden istuvuuden suussa. Usein proteesien käyttöongelmat johtuvat halkeamista, terävistä tai taipuneista kiinnitysosista, karkeista pinnoista ja hammaskivestä tai pohjaustarpeesta. Hampaan poiston jälkeen luuvalli jatkaa madaltumistaan. Kun proteesi ei saa enää tukea alla olevasta luusta, se keikkuu ja painaa eikä kiinnity kunnolla. Lopulta se rikkoontuu. Pohjauksessa proteesin alta hävinnyt luu korvataan uudella levymateriaalilla. Toimenpide on tarpeen 3-5 vuoden välein mutta heti hampaiden poiston jälkeen jopa parin kuukauden kuluttua.
Proteesit tulisi uusia noin 10 vuoden välein, koska proteesimateriaaliin kertyy bakteerikanta joka ei poistu pesun yhteydessä. Yli viikon kestävät haavaumat suussa tai suupielissä, vaaleat juosteet limakalvoissa, ympäristöstä poikkeava tumman punainen limakalvo proteesin alla tai kirvelyn ja polttelun tunne ruokailun yhteydessä ovat sellaisia merkkejä suun sairaudesta, että hoitoon hakeutumista ei tulisi lykätä. Kuiva suu liittyy usein korkeaan ikään ja on monien lääkeaineiden aihuttama sivuvaikutus. Proteesin käyttäjälle siitä on erityisesti haittaa. Hiertymien ja haavaumien ennaltaehkäisyksi ja kiinnittyvyyden turvaamiseksi proteesien kunto tulisi pitää hyvänä. Lisäksi kannattaa kokeilla säännöllistä nesteen nauttimista, ruokaöljyn laittamista proteesin alle tai apteekista saatavia keinosylkivalmisteita, suuvesiä ja purutabletteja.
Hammasproteesin akryylimateriaali säilyy parhaiten, jos se on kosteana myös suun ulkopuolella. Siksi ennen suositeltiin proteesien säilytystä vesilasissa. Mutta materiaalia tärkeämpää on suun terveys. Proteesiin pesiytyvät bakteerit eivät lisäänny, jos proteesia säilytetään kuivana. Erityisesti vanhusten kohdalla on suositeltavaa, että proteesi ei ole yöllä suussa ja että se pesun jälkeen jätetään kuivana säilytykseen. Vaikkapa avoimeen muovirasiaan. Ja huuhdellaan kosteaksi ennen suuhun viemistä.
Hammashoidon ammattilaisten työnjako on muuttunut ja yhteistyökyky on parantunut viime vuosina. Tärkeintä on hakeutua säännöllisesti tarkastukseen ja hoitotiimi ohjaa tarvittaessa oikealle asiantuntijalle kussakin tapauksessa.Kelan korvausta ei voi saada silloin, kun hoidettava on kirjoilla valtion tai kunnan sairaalassa tai hoitolaitoksessa tai jos hammashoito annetaan kunnan järjestämänä. Proteesihoidon kelakorvausta voivat saada vain rintamaveteraanit ja miinanraivaajat.Lottana toimineet naiset voivat anomuksesta saada avustusta Suomen Naisten Huoltosäätiöltä myös hammas- ja proteesihoitoihin.Kunnan myöntämällä maksusitoumuksella voi hankkia hoidon myös koti- tai laitoskäyntinä.
Kirjoittaja on Erikoishammasteknikkoliiton puheenjohtaja, Eht Juha-Pekka Marjoranta
www.erikoishammasteknikkoliitto.fi
