Jos sadalta ihmiseltä kysytään, mitä he haluavat elämältä, on suurimman osan vastauksissa mukana onnellisuus jossain muodossa. Kukaan ei halua olla onneton, kukaan ei toivo lapsilleen tai läheisilleen onnetonta elämää. Vihollisilleen kylläkin, mutta se on meidän pikkusieluisuuttamme ja toinen, tähän juttuun kuulumaton asia.
Kiteytetysti voidaan sanoa, että meidän elämämme on onnen etsimistä.
Perinteisesti onnellisuus liitetään hyvänolon tunteeseen ja tyytyväisyyteen, mutta onnellisuus löytyy myös tekemisestä ja johonkin ryhmään kuulumisesta.
Onni ja onnellisuus ovat kuitenkin ennen kaikkea sisäinen asenne. Jos me tuijotamme vain negatiivisiin asioihin, puhumme pahaa, olemme happamia ja ilkeitä, muuttuu elämämme ja katsontakantamme pian negatiiviseksi. Mutta jos me pyrimme suhtautumaan asioihin positiivisesti, puhumaan ihmisistä hyvää, alkaa mielemme muuntautua valoisaksi ja iloiseksi. Tämä vanha, jo koulussa opittu psykologinen suhtautuminen asioihin - onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi - toimii. Onni löytyy siis meistä itsestämme.
Amerikkalaisen psykologin Karen Reivichin mukaan onnellisuutta voi opetella. Hänen mukaansa me voimme saavuttaa syvempää iloa ja elämän tarkoitusta, jos me listaamme joka ilta, ennen nukkumaan menoa ainakin kolme, meille sinä päivänä tapahtunutta hyvää ja positiivista asiaa.. Hänen oppilaansa, joka ottivat osaa harjoitukseen, kokivat masennuksen huomattavaa kaikkoamista ja onnellisuuden tunteen merkittävää nousua jo kahden ensimmäisen viikon kuluessa harjoituksen aloittamisesta.
Onni siis asuu meissä itsessämme. Meidän ajatuksemme muovaavat meidän sanamme ja meidän sanamme ohjaavat meidän tekojamme. Me olemme sitä, mitä me ajattelemme.
|
