Uutiset

Akupunktuuri eli akupunktio on ikivanha kiinalainen hoitomenetelmä, joka muodostaa hyvin tärkeän osan kiinalaista lääketiedettä. Siihen liittyvät läheisesti dietetiikka ja fytoterapia (”kasveilla parantaminen”). Länsimaissa käytetään joskus nimitystä stimulaatiolla aikaansaatu analgesia (kivuttomuus) . Nimen hoidolle antoivat jesuiitat 1600-luvulla. Se juontaa latinan sanoista ’acus’ = neula ja ’puncture’ = pistää.

Kaivauksista tehdyistä löydöistä päätellen akupunktuuria on harjoitettu Kiinassa jo ainakin 7000-9000 vuoden ajan. Legendat kertovat, että taisteluissa ammutut nuolet sopiviin kohtiin osuessaan lievittivät vanhojen soturien pitkäaikaisia vaivoja. Vähitellen kokemusperäisen tiedon karttuessa muodostui järjestelmä, joka kokonaisvaltaisesti huomioi kaikki terveydentilaan vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Aluksi käytettiin kivineuloja, sitten ne valmistettiin luusta, kalanruodoista tai bambusta. Nykyisin ne valmistetaan ruostumattomasta teräksestä ja joskus hopeasta tai kullasta.

Akupunktuuri on perinteisesti ollut ennaltaehkäisevää hoitoa, sillä taitava lääkäri hoiti potilaansa, ennenkuin tämä ehti sairastua ja potilas suoritti maksun vain siltä ajalta, jonka pysyi terveenä. Diagnoosi tehtiin esimerkiksi pulssia tunnustelemalla.

Länsimaihin tämä hoitomuoto saapui ensimmäisen kerran 1600-luvulla Kiinassa lähetystyötä tehneiden jesuiittojen mukana. Tästä johtuu mm. Keski- ja Etelä-Euroopan maallikkojen laaja akupunktuuriharrastus. Amerikassa mm. Osler kuului akupunktuurin harrastajiin viime vuosisadan lopulla. Hän kuitenkin pettyi ja lopetti kokonaan, kun hoito erään tärkeän potilaan kohdalla epäonnistui. Tällöin akupunktuuriharrastus sammui Amerikassa vuosikymmeniksi. Tosin akupunktuurin historiaa länsimaissa pitänee tarkistaa, sillä äskettäin pienessä lehtiuutisessa kerrottiin, että Alpeilta löytyneen 4000 v vanhan ”Jäämies Özin” ihosta on löytynyt tatuoituna akupunktuuripisteiden kohdat.

Kiinassa keisarit kielsivät akupunktuurin viime vuosisadalla, mutta se säilyi kansanomaisena hoitokeinona ja nousi Maon aikana uudelleen yksinkertaisena ja halpana menetelmänä länsimaisen lääketieteen ohella. Euroopassa harrastus lienee laajinta Keski-Euroopassa ja Ranskassa. Suomessa Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistykseen kuuluu n. 500 jäsentä, joista suuri osa harrastaa akupunktuuria aktiivisesti vastaanottotyössään. Lääkintöhallitus ”laillisti” akupunktuurin yleiskirjeessään 1975 ja rajoitti neulalla annettavan hoidon lääkäreiden käyttöön. Valitettavasti viime aikoina myös hyvin kirjavan koulutuksen hankkineet maallikot ovat alkaneet antaa neulahoitoa. Heidän anatomiantiedoistaan ei ole takeita ja myös vastuukysymykset komplikaatioiden sattuessa ovat hyvin hankalia. Jokaisella lääkärillä sen sijaan on vastuuvakuutus, josta mahdolliset hoi tovahingot korvataan. Lisäksi maallikko ei pysty tekemään kovin tarkkaa diagnoosia eikä sulkemaan pois vakavia sairauksia. Akupunktio on heillä ainoa hoitomuoto, kun taas lääkäri voi tarvittaessa käyttää myös muita ”normaaleja” hoitomuotoja.

Traditionaalinen kiinalainen akupunktuurioppi perustuu suurelta osin abstraktiin taolaiseen filosofiaan. Se on kokonaisvaltainen oppi yksilön ja ympäristön suhteesta. Kaiken perustana on ’chi’, joka on vastakkaisten voimien, positiivisten ja negatiivisten, kiihottavien ja lamaavien, ’jang’- ja ’jin’-energian vaikutusten alati muuttuva, dynaaminen tulos. Energia virtaa 12 päämeridiaanilla ja lukuisilla sivumeridiaaneilla, jotka on nimetty niiden sisäelinten mukaan, joihin niillä on katsottu olevan yhteys (esimerkiksi paksusuoli, rakko, munuainen jne.). Kiinalaisen teorian mukaan sairaus syntyy silloin, kun tasapaino ’jang’- ja ’jin’-energian välillä häiriintyy. Tämä havaittiin varhain esimerkiksi pulssidiagnostiikalla. Tällöin energiavirtoja pyrittiin säätelemään tiettyihin kohtiin pistetyillä neuloilla, joiden kautta pyrittiin johtamaan energiaa sinne, missä sitä oli liian vähän ja pois sielt ä, missä sitä oli liikaa. Pisteet sijaitsevat pääasiassa meridiaaneilla, ja niitä tunnetaan nykyisin lähes tuhat. Lisäksi terveydentilaan vaikuttavina tekijöinä huomioidaan elinympäristö, kuukausi- vuoden- ja vuorokaudenaikarytmit, ravinto, perintötekijät sekä hankitut ominaisuudet.

Myös moderni länsimainen tiede on viime vuosikymmeninä pyrkinyt selvittämään akupunktuurin perusteita. Melzack ja Wall esittivät 1960-luvun puolivälissä niin sanotun porttikontrolliteorian. Huomattavasti yksinkertaistettuna siinä esitetään, että voimakas perifeerinen ärsyke estää kipuärsytyksen pääsyn aivoihin. Tämän perusteella on kehitetty esimerkiksi erilaisia sähköärsytyslaitteita, kuten TNS-laitteet. Aivoista on myös löydetty kemiallisia välittäjäaineita, joiden vaikutus on opiaattien kaltainen. Tämän vuoksi niitä kutsutaan endorfiineiksi eli sisäsyntyisiksi morfiineiksi. Niitä on normaalisti aivoissa ja aivolisäkkeessä, ja erilaiset ärsykkeet vapauttavat niitä.

Akupunktuuri kuuluu fysikaalisiin hoitomenetelmiin. Lähinnä se on ärsytyshoitoa. Muita perinteisiä ärsytyshoitoja olivat Kiinassa moksibustio, joka vastasi lappalaisten, ostjakkien ja vogulien harrastamaa taulaamista eli taulanpolttoa. Kuppausta harrastetaan niin Kiinassa kuin länsimaissakin. Japanissa on kehitetty akuhieronta ’shiatsu’, jossa akupisteitä painetaan voimakkaasti sormella. Länsimaisia ärsytyshoitoja ovat lisäksi olleet mm. suoneniskentä, iilimadot, kallonporaus Egyptissä ja Kongossa, sinappikääreet sekä kylmä- ja lämpöhoidot. Sähköhoitona käytettiin antiikin Kreikassa sähkörauskuja. Nykyisin käytetään hieman modernimpia galvaanisia ja diadynaamisia virtoja sekä THS:a (TNS:a).

Länsimaisen käsityksen mukaan akupunktuuri on kivun oireenmukainen hoito, joka ei paranna kivun syytä. Kuitenkin hyviä tuloksia on saavutettu myös erilaisten sairauksien hoidossa. Kivun alalta yleisimpiä hoitoindikaatioita lienevät migreeni ja muut päänsäryt, niskan- ja hartiaseudun kiputilat, esimerkiksi lihasjännityssäryt, sekä selkäsäryt, iskias, jännetulehdukset ym. Lisäksi voidaan hoitaa allergista nuhaa, astmaa, ihottumia, säärihaavaa, kuukautis- ja synnytyskipuja sekä erilaisia toiminnallisia vatsavaivoja. Myös leikkauksia voidaan suorittaa akupunktuuri anestesiassa. Suomessa on tehty ainakin nielurisan- ja hampaanpoistoja sekä tyrä- ja jopa keisarinleikkauksia.

Ennen hoitoon ryhtymistä on korostettava tarkan tutkimuksen tärkeyttä, kuten mitä hyvänsä tehokasta hoitomuotoa käytettäessä. Mahdollisista säännöllisen lääkityksen muutoksista on aina syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Hyviä tuloksia akupunktuurilla saavutetaan, mikäli säilytetään kriittinen asenne hoidon antamiseen. Akupunktuuri ei ole mikään ”yleishoito” tai ”oikotie onneen”, vaan eräs hoitomuoto muiden joukossa. Tietyissä sairaustiloissa sillä kiistatta saadaan aikaan hyviä tuloksia, lähinnä juuri pitkäaikaisissa kiputiloissa. Näistä migreenissä teho vaikuttaa parhaalta. Myös lasten ja nuorten, mutta myös aikuisten allergisessa nuhassa ja astmassa on tullut usein pitkäaikaistakin helpotusta. Monet potilaat tarvitsevat vain pari hoitokertaa vuodessa pysyäkseen lähes oireettomina.

Tupakoinnista vieroittamisessa on saatu yli 60 prosentin lopettamistulokset n. 200 tupakoitsijalla, joilta vaikutusta tiedusteltiin n. 6 kuukautta hoidon jälkeen. Kaikki hoidetut eivät tienneet saaneensa hoitoa myös tupakanpolttoon. Siitä huolimatta lopettamiset olivat yhtä yleisiä kuin niillä, jotka tulivat hoitoon nimenomaan vieroitusta varten. Myös laihduttamiseen käytetään akupunktiota, tällöin asetetaan korviin ns. kestonastat, joilla on havaittu olevan ruokahalua hillitsevää vaikutusta. Suomessa akupunktuuria käytetään myös eläimille, mm. ravihevosille selkäkipuihin. Niillä akupunktuuri on määritelty dopingiksi, jota ei saa antaa kolmena raveja edeltävänä päivänä. Lisäksi eläinten hormonaalisia häiriöitä on hoidettu akupunktuurilla hyvällä menestyksellä, mm. kiiman aloittamista ja lopettamista.

Akupunktuurin teho kestää tunneista vuosiin. Kiinalaisten tutkimusten mukaan noin kolmasosa ihmisistä ei reagoi hoitoon lainkaan. Hoito on vaaratonta ja melko vaivatontakin, hoitokertoja on vähän muihin fysikaalisiin hoitoihin verrattuna. Akupunktuuri joka auttaa tai ei auta, huonommaksi ei sillä vaivoja saa. Nykyisellään se näyttää saavuttaneen melko vakiintuneen aseman muuta lääketieteellistä hoitoa täydentävänä hoitomuotona.

Timo Knuth
yleislääket. erik. lääkäri, Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistys ry:n jäsen