Tunteista kirjoittaminen - stressaavan tapahtuman synnyttämien tunteiden käsittely paperilla – auttaa ja parantaa. Tätä mieltä ovat yhdysvaltalaiset tutkijat.
Tutkimuksessa, jossa osa osanottajista kirjoitti päivittäin Muista tehdä tänään –listaa ja osa käsitteli paperilla jonkin vaikean tapahtuman synnyttämiä tunteita, huomattiin että tunteista kirjoittaminen auttoi ja helpotti. Tutkimukseen osallistujat sairastivat joko astmaa tai reumaa.
Osallistujien terveydentilaa arvioitiin kirjoittamisen aikana ensin kahden viikon kohdalla, sitten kahden kuukauden kuluttua ja lopullisesti neljän kuukauden jälkeen aloittamisesta. Viimeisessä tarkastuksessa kävi ilmi, että niistä osanottajista, jotka olivat kirjoittaneet tunteistaan, 47 prosenttia koki sairautensa helpottuneen huomattavasti kirjoittamisen aikana. Parantumista oli tapahtunut myös Muista tehdä tänään-listojen laatijoilla. Heistä 24 prosenttia koki vointinsa nyt paremmaksi.
Vaikka tutkimuksessa ei keskitytty päiväkirjatyyppiseen kirjoittamiseen, ei tämän tutkimuksen suorittajat näe mitään estettä miksi sielun purkaminen päiväkirjaan ei voisi auttaa. Kaikki on kiinni siitä mistä ja miten kirjoittaa. Jos vain luetellaan päivän tapahtumat ja kerrotaan millainen oli ilma, tuskin kukaan voi odottaa kovinkaan suurta henkistä helpotusta ongelmiinsa.
Mistä kannattaa aloittaa
Tyhjä paperi (tai tietokoneen näyttö) on monelle kauhistus – kiitos kouluaikaisen ainekirjoituksen. Siihen ei valitettavasti ole mitään muuta apua kuin kirjoittamien, kirjoittaminen ja vielä kerran kirjoittaminen. Joidenkin kohdalla tässä pätevät sananlaskut Alku on aina hankalaa ja Tyvestä sitä puuhun noustaan.
Helpotusta pitäisi kuitenkin tulla tiedosta, että tällä kertaa ei ole opettajaa arvostelemassa oikeinkirjoitusta ja pilkutusta. Eikä myöskään ole mitään väärää tapaa kertoa asioista, tunteista ja tapahtumista, sillä päiväkirja on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys ja kokemus kaikesta ja siksi se on virheetön.
Joitakin helpottaa mieltää kirjoittavansa jollekin – joko todelliselle henkilölle tai mielikuvituskaverille. He saattavat ovat valmiit jakamaan ajatuksensa myös muillekin, mutta jotkut puolestaan haluavat pitää päiväkirjansa täysin suljettuna ulkopuolisilta. Jos ajatus jostakin ulkopuolisesta lukijasta saa sensurointivaihteen päälle, niin silloin kannattaa varmistaa, ettei kukaan muu kuin kirjoittaja itse pääse päiväkirjaan käsiksi. Parantavan päiväkirjan tarkoitus on nimittäin olla se astia, johon kaadetaan kaikki tunteet niitä lainkaan sensuroimatta ja kontrolloimatta.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin jokapäiväisyys eli kirjoittaminen joka ikinen päivä tai ainakin mahdollisimman usein ja mahdollisimman avoimesti.
Jos kirjoittaminen ei ole se ”sinun juttusi”, parantavan päiväkirjan voi tehdä myös piirtämällä tai sekä piirtämällä ja kirjoittamalla tai ihan miten vain kunhan tekeleeseen pistää vain omat tunteensa mukaan.
|
