Vanha sanonta: ”Olet mitä syöt” on saamassa rinnalleen uuden sanonnan: ”Olet mitä kuuntelet”.
Amerikkalainen tutkimus väittää, että musiikkimieltymyksemme kuvastaa meidän persoonallisuuttamme.
Ihanko totta? Nyt vastako se keksittiin? Tämä löytöhän on ollut alitajuisesti meidän kaikkien tiedossa jo vuosikymmeniä. Voisi jopa kuvitella, että se on ollut kirjoitettuna meidän geenikartastoomme iät ja ajat, sillä ystävyksillä on yleensä samanlainen musiikkimaku, ja me tunnemme välittömästi hengenheimolaisuutta henkilöä kohtaan, joka kertoo pitävänsä juuri suosikkiartistimme musiikista.
Tämä on näkynyt erityisesti kukkamekkokansassa, joka lakerikengissään on heilutellut helmojaan mieluummin tanssilavoilla kuin savuisissa rokkiklubeissa ja nahkarotseihin sonnustautuneissa heavy metal-faneissa, joiden ilmestyminen klassisen musiikin konserttiin on ollut ja on yhä yhtä harvinainen asia kuin jääkarhut Suomessa.
Sen minkä kansa on jo kauan tiennyt, on nyt virallisesti todistettu tutkijoidenkin puolelta - kiitos teksasilaisten tiedemiesten. He löysivät yhtäläisyyden henkilön persoonallisuuden ja tämän musiikkimaun välillä. Texasin yliopiston tutkijat suorittivat kuusi erillistä, tieteellistä koetta, joihin osallistui yli 3500 paikallista opiskelijaa. Opiskelijoiden musiikkimieltymykset sekä käsitykset omasta persoonallisuudestaan kirjattiin ylös.
Tutkijat huomasivat tarkastellessaan kokeiden yhteenvetoa, että bluesin, jazzin, klassisen ja kansanmusiikin kuuntelijat ovat älykkäitä, suvaitsevaisia ja poliittisesti vapaamielisiä. Country-musiikin ja uskonnollisen musiikin suosijat taasen, tiedemiesten huomioiden mukaan, ovat ulospäin suuntautuneita, hyväntuulisia, iloisia, luotettavia ja perinteisiä. Heavy metalista pitävät osoittautuivat fyysisesti aktiivisiksi ja uteliaiksi riskinottajiksi. Rapin, hip-hopin ja tanssittavan populaarimusiikin kuuntelijat, tutkimuksen mukaan, ovat seurallisia ja miellyttäviä henkilöitä, jotka kaihtavat konservatiivisia ajatuksia.
Mielenkiintoista olisi, jos Suomessakin suoritettaisiin vastaavanlainen selvitys, sillä kulttuurieroista johtuen tässä tutkimuksessa tuskin on ollut mukana yhtään humpan, tangon, valssin tai suomipopin ystävää.
|
