Silmäkulta viimeiseksi. Tämä vanhankansan viisaus on yhä totta, mutta valitettavasti näkömme ei rapistu pelkästään elämämme ehtoossa, viimeisinä loppuvuosina, vaan me menetämme sitä pikku hiljaa jo kultaisessa keski-iässä.
Meidän silmämme muuttuvat sitä mukaa, kun me vanhenemme, lukeminen ja lähityöskentely vaikeutuvat iän myötä. Langan pujottaminen neulansilmään ilman silmälaseja, on täysin mahdoton tehtävä suurimmalle osalle keski-ikäisiä.
Tätä vanhenemisen mukanaan tuomaa näön heikkenemistä kutsutaan ikänäöksi. Tällöin silmän sisäinen linssi eli mykiö ei enää pysty mukautumaan eri tilanteisiin. Ikänäkö ei parane ajan myötä, päinvastoin, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä huonommaksi lähinäkö käy.
Silmälääkäreiden suositusten mukaan näkö kannattaa tarkistuttaa säännöllisesti, parin vuoden välein, ja mahdolliset silmälasit tulisi hankkia käyttötarkoituksen mukaan, jolloin otetaan huomioon silmälasien käyttäjän työ ja harrastukset.
Vanheneminen on valitettavasti kurjaa - ulkonäön menettämisen lisäksi, me tulemme menettämään myös näkömme.
|
