Ylipainon, keskivartalolihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen yleistyminen on muuttanut väestön rasvaliukoisia yhdisteitä kuljettavien lipoproteiinien koostumusta.
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt eli dyslipidemiat ovat yksi tärkeimmistä valtimotauteja lisäävistä tekijöistä ja niiden oikea diagnosointi on haaste laboratorioille todetaan tuoreessa väitöksessä.
Dyslipidemialla tarkoitetaan seerumin kohonnutta kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- tai triglyseridipitoisuutta tai alentunutta HDL-kolesterolipitoisuutta sekä näiden yhdistelmiä. Apolipoproteiini A-I (apoA-I) on HDL-hiukkasten ja apoB vastaavasti kaikkien muiden sydän- ja verisuonitautien riskiä lisäävien lipoproteiinien (esim. LDL) tärkein proteiiniosa. Lisääntynyt apoB:n määrä, mutta normaali tai vähän koholla oleva LDL-kolesteroli on tyypillinen ilmiö ylipainossa, metabolisen oireyhtymässä ja tyypin 2 diabeteksessa.
Jaana Leiviskän väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että THL:n Tautiriskiyksikön kolesteroli- ja triglyseridimittausten systemaattinen virhe pysyi FINRISKI-tutkimusten aikana vuosina 1978–2012 noin neljän prosentin vaihteluvälin sisällä, mutta HDL-kolesterolimittauksissa oli suurempaa vaihtelua. Nykyisin yleisesti käytössä olevien kahden suoran HDL-kolesteroli-menetelmän vertailussa havaittiin näytteen HDL-kolesterolin pitoisuudesta riippuvainen ero: matalilla HDL-kolesterolipitoisuuksilla menetelmien välinen ero oli negatiivinen, -12 %, mutta korkeammilla HDL-kolesteroli-pitoisuuksilla ero oli keskimäärin +9 %. Normaalialueella menetelmien välinen ero oli pienempi. ApoA-I-menetelmissä vastaavaa eroa ei havaittu.
Lihavilla miehillä ja naisilla havaittiin normaalipainoisia ja terveitä korkeammat apoB-pitoisuudet ja apoB/apoA-I-suhteet. Niillä miehillä, joilla oli jo todettu sydän- ja verisuonitauti tai diabetes, oli matalammat apoB-pitoisuudet ja apoB/apoA-I suhde kuin terveillä, mutta naisilla tilanne oli päinvastainen. Tutkimuksessa määritettiin myös FINRISKI 2007 –tutkimukseen perustuvat suomalaisen väestön apoA-I:n, apoB:n ja apoB/apoA-I-suhteen viitearvot.
Väestötason muutosten oikeaan arviointiin tarvitaan ulkoisia laadunarviointiaohjelmia, joissa käytetään referenssimenetelmiin jäljitettäviä tavoitearvoja. Suorissa HDL-kolesteroli-menetelmissä havaitut erot voivat aiheuttaa virheellisiä tulkintoja sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa. ApoB:n määrityksellä voidaan saada tarkempaa tietoa sydän- ja verisuonitautiriskistä kuin kolesteroli- tai LDL-kolesterolimäärityksillä erityisesti ylipainoisilla, metabolista oireyhtymää sairastavilla tai tyypin 2 diabeetikoilla.
Lähde: THL
|
