Ensimmäisessä laajassa suomalaisessa melun univaikutuksia selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että unihäiriöitä esiintyi selvästi enemmän asuinalueilla, jossa yöaikainen melutaso on yli yöllä 55 desibeliä.
Unihäiriön kokeminen oli tällaisilla alueilla 32 % yleisempää kuin alueilla, jossa melutaso oli alle 45 dB.
Ihmiset reagoivat meluun yksilöllisesti, joten unihäiriöitä voi esiintyä jo pitkäaikaisen yömelutason kohotessa yli 50 desibelin (dB). Helsingissä asuu tällaisilla alueilla lähes kaksisataatuhatta kaupunkilaista. Tuloksista käy myös ilmi, että naiset kokivat unihäiriöitä liikennemelun vuoksi miehiä herkemmin.
Melulle altistuminen on yhteydessä esimerkiksi liian aikaiseen heräämiseen ja heikentyneeseen unen laatuun. Pitkään jatkuessaan unihäiriöt voivat heikentää työkykyä ja laskea elämänlaatua, ja siksi niitä lisääviin tekijöihin on syytä puuttua.
Melua on torjuttava aktiivisesti
Melua ei torjuta Suomessa riittävästi. Melulle altistumista voidaan vähentää esimerkiksi nopeusrajoituksia laskemalla ja liikenteen jatkuvaan kasvuun vaikuttamalla, sekä lisäämällä hiljaisten tiepäällysteiden ja renkaiden käyttöä.
Suomessa ulkoa sisälle kantautuvaa liikennemelua vaimentavat tehokas lämmöneristys seinissä ja monikertaiset lasit ikkunoissa. Ne eivät yksin kuitenkaan riitä poistamaan meluhaittoja.
Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa 7000 Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueella asuvaa kunta- ja sairaalasektorin työntekijää raportoi unihäiriöiden yleisyyttä vuosina 2004−2009. Noin puolet heistä oli kokenut jonkinasteisia unihäiriöitä kyselyä edeltävän kuukauden aikana.
Lähde: THL
|
