Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan univajeella, mielialan ja aineenvaihdunnan häiriöillä on yhteisiä perintötekijöitä.
Tutkimuksessa tunnistettiin yleisiä perinnöllisiä geenimuotoja, jotka vaikuttavat unen pituuteen. Esimerkiksi TRIB1-geenin aiemmin rasva-aineenvaihduntaan liitetty variaatio vaikutti myös normaalin unen pituuteen.
Lisäksi geeni aktivoituu univajeessa. Tutkimuksessa myös todettiin, että lyhyt uni nosti väestön kolesteroliarvoja. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneen aiemmin unen häiriöiden yhteyden sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä yhteys voisi siten selittyä ainakin osin yhteisillä uneen ja rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavilla perintötekijöillä. Myös tulehdusreaktiot ja immuunipuolustus käynnistyivät univajeen seurauksena. Pitkittynyt tulehdusreaktio on tunnettu sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, ja univaje altistaa sydän- ja verisuonitaudeille myös käynnistämällä immuunipuolustuksen.
Mielialahäiriöissä osa potilaiden moninaisista oireista liittyy vuorokausirytmin ja unen häiriöihin. Tutkimus paljasti kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle altistavia geenimuotoja, jotka liittyvät lisäksi vuorokausi- ja vuosirytmin joustavuuteen sekä suoriutumiseen oppimistoimintoja mittaavissa testeissä. Samat geenimuodot esimerkiksi CDH7-geenissä paransivat suoritusta kognitiivisissa testeissä samalla, kun ne altistivat kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. Tämän perusteella myös unen ja mielialan säätely ovat kytkeytyneet jo perimän tasolla toisiinsa. Lisäksi sairaudelle altistavat perimän vaihtelut voivat olla edullisia jollekin toiselle ominaisuudelle, kuten kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle altistavat variantit paremmalle suoriutumiselle kognitiivisissa testeissä. Löydökset myös selittävät, miksi tällaiset tautigeenit ovat voineet säilyä väestössä niiden aiheuttamasta sairausriskistä huolimatta.
Viime aikoina uniongelmat ovat yleistyneet ja keskimääräinen unen pituus on vähentynyt. Samaan aikaan Suomessakin yleiset sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 2 diabetes sekä mielialahäiriöt ovat lisääntyneet. Yleiset perinnölliset tekijät sekä yksittäiset geenit, jotka vaikuttavat uneen, ovat suurelta osin vielä tuntematta. Unen kanssa yhteisvaikuttavien geenien toiminnan tunteminen on tärkeää unen häiriöihin liittyvien sairauksien synnyn ymmärtämiseksi. Biologisten reittien kartoittaminen luo myös vahvan pohjan uusien lääkemolekyylien kehittämiselle.
Lähde: THL
|
