Noin kolmasosalla suomalaisista työikäisistä esiintyy unettomuusoireita ja vajaalla kymmenesosalla on pitkäkestoinen unettomuushäiriö.
Erityisesti pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa lääkehoito pikemminkin vaikeuttaa kuin helpottaa kokonaistilannetta. Lääkkeettömiä menetelmiä on kuitenkin liian vähän tarjolla.
Tähän tuo apua unettomuuden kognitiivis-behavioraalisen ryhmähoidon malli, joka esitellään uudessa Työikäisten unettomuuden hoito -oppaassa.
Unettomuuden kognitiivis-behavioraalisen hoidon mallia on kehitetty 1980-luvuilta lähtien. Suomessa hoitomuotoon perehtyneitä psykologeja tai psykoterapeutteja on ollut tarpeeseen nähden liian vähän. Kansainvälisissä tutkimuksissa saatiin 2000-luvulla näyttöä siitä, että hoitoa voivat antaa vaikuttavasti myös suhteellisen lyhyen koulutuksen jälkeen sairaanhoitajat.
Kun osaajat lisääntyvät, unettomuuden lääkkeetön hoito voisi tavoittaa yhä suuremman määrän unettomista esimerkiksi työterveyshuollon kautta.
Hoito koostuu kuudesta ryhmätapaamisesta, joihin mallissa on rakennettu sisältö. Se sopii työterveyshuollon menetelmäksi ja on sovellettavissa muihinkin terveydenhuollon yksiköihin. Samantyyppistä mallia voi toteuttaa myös yksilöhoidossa.
Hoidolla saadaan aikaan pysyviä tuloksia
Useiden tutkimusten mukaan 70–80 prosenttia unettomista hyötyy lääkkeettömistä hoitomuodoista. Kognitiivis-behavioraalisen hoidon teho myös säilyy tai jopa paranee aktiivisen hoitojakson päättymisen jälkeen.
Tulosten pysyvyys liittyy oletettavasti siihen, että hoito vaatii aktiivista oman tilanteen työstämistä ja uuden oppimista, jonka seurauksena uneen ja unettomuuteen liittyvät käsitykset ja tottumukset muuttuvat. Monien on myös helppo ottaa keinot uudelleen käyttöön, jos unettomuusoireet palaavat.
Eri ihmiset hyötyvät eri keinoista
Hoitamisen lähtökohtana on unettomuuden yksilöllisten syiden arviointi. Hoito pyrkii tarjoamaan useita keinoja, joista jokaiselle on tarkoitus löytää sopivimmat ja toimivimmat.
Lyhytkestoisessa unettomuudessa hoito keskittyy unettomuuden laukaisseiden tekijöiden käsittelyyn ja helpottamiseen. Pitkäkestoisessa unettomuudessa keskeisimmiksi nousevat ylivireyttä ylläpitävät tekijät eli unettomuuden jatkuessa kehittyvä suoritusahdistus ja huoli unettomuuden seurauksista sekä unen kannalta haitalliset nukkumistottumukset ja elämäntavat.
Hoito alkaa psykoedukaatiolla ja unen huollolla, jossa annetaan tietoa unesta ja unta heikentävistä elämäntavoista sekä määritellään yksilölliset tavoitteet niiden korjaamiseksi. Behavioraalisilla menetelmillä parannetaan sänky-uni-assosiaatiota rauhoittamalla sänky vain nukkumista varten ja säännöllistämällä unirytmiä. Niiden mukaisesti esimerkiksi kannattaa joka aamu herätä ja nousta sängystä suurin piirtein samaan aikaan – myös vapaapäivinä.
Kognitiivisilla menetelmillä löydetään vaihtoehtoisia tapoja käsitellä uneen liittyviä huolia ja muuta ajatuksellista ylivireyttä. Rauhoittumisen apuna voidaan käyttää esimerkiksi huolihetkeä, jossa kaikki mieleen tulevat huolet kirjoitetaan ylös ja pyritään löytämään niille ratkaisuja tai muita keinoja selviytyä niiden kanssa. Kun huolet on käsitelty päivällä, yleensä ne vaivaavat mieltä vähemmän nukkumaan mennessä tai yöllä herätessä.
Lähde: Työterveyslaitos
|
