Suomessa sairastui 2725 ihmistä ihosyöpään vuonna 2010. Naisia sairastuneista oli 1345 ja miehiä 1380.
Tässä luvussa ovat mukana melanoomaan ja okasolusyöpään sairastuneet. Tämän lisäksi tyvisolusyöpään eli basalioomaan sairastui 12 000-14 000 ihmistä. Basalioomia ei sisällytetä syöpätilastoihin, koska ne eivät juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä, joten tauti ei johda juuri koskaan kuolemaan.
Ihosyöpään sairastumiseen voi itse vaikuttaa suojautumalla sekä auringonvalon aiheuttamalta palamiselta että pitkään jatkuvalta säännölliseltä altistumiselta. Ihon palaminen ja suuret äkilliset annokset, kuten etelänmatkat, lisäävät erityisesti melanoomaan sairastumisen riskiä. On arvioitu, että jopa 90-95% kaikista melanoomista olisi ehkäistävissä järkevämmällä aurinkokäyttäytymiselle. Okasolu- ja tyvisolusyöpään sairastumisessa taas riskinä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos.
Melanooma
Melanooma on ihosyövistä vaarallisin, koska se lähettää etäpesäkkeitä noin viidesosalla hoidetuista potilaista ja etäpesäkkeisen taudin hoitotulokset ovat edelleenkin valitettavan vaatimattomia. Uusia tapauksia todettiin 1228 vuonna 2010. Näistä 637 oli naisilla ja 591 miehillä. Melanooma on jatkuvasti yleistynyt 1950-luvulta lähtien. Tämä johtuu väestön aurinkoaltistuksen muutoksista ja väestön vanhenemisesta.
Melanooma on myös 20-29-vuotiaiden naisten yleisin syöpä: siihen sairastuu yhtä moni kuin kilpirauhassyöpään. Tässä ikäluokassa todettiin 20 tapausta vuonna 2010. 30-39 -vuotiailla naisilla melanoomaa on vielä enemmän, mutta rintasyöpä ja kilpirauhasen syöpä ovat vielä yleisempiä.
Suomen Syöpärekisterin mukaan melanoomaan sairastutaan yleensä yli 40-vuotiaana ja potilaiden keski-ikä on noin 60 vuotta. Miehillä melanooma löytyy useimmiten vartalosta tai käsivarsista, naisilla vartalosta tai sääristä.
Tärkein syy melanoomaan sairastumiseen on ihon saamat liian suuret annokset UV-säteilyä, etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta myös myöhemmin. Tälle altistukselle ovat erityisen herkkiä vaaleaihoiset, pisamaiset, sinisilmäiset, herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat ihmiset. Runsasluomisuus (yli 100 pigmenttiluomea) lisää myös riskiä, ja osa melanoomista syntyykin luomeen.
Vuonna 2010 melanoomaan kuoli 188 ihmistä. Kaiken kaikkiaan potilaista viiden vuoden päästä on elossa noin 85%. Kuolleisuuden oletetaan edelleen vähenevän tulevina vuosina. Todettu melanooma on merkki ihon säteilyvauriosta ja uuden melanooman vaara onkin viisinkertainen terveeseen väestöön verrattuna.
Tyvisolusyöpä
Yksittäisiä tyvisolusyöpäkasvaimia todetaan peräti 12 000–14 000 tapausta vuosittain. Näistä kuitenkin suuri osa on aiemmin tyvisolusyöpään sairastuneiden henkilöiden iholle ilmaantuvia uusia kasvaimia. Potilaita, joilla todettiin ensimmäistä kertaa tyvisolusyöpä, oli vuonna 2010 yhteensä 8027. Näistä 4301 oli naisia ja 3726 miehiä. Syöpärekisterin arvion mukaan vain noin puolet hoidetuista tyvisolusyövistä ilmoitetaan rekisteriin.
Väestön vanheneminen lisää tyvisolusyöpien määrää voimakkaasti tulevaisuudessa, koska siihen sairastutaan yleensä varsin iäkkäänä. Yli puolet uusista tapauksista todetaan 70 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat kasvot, ylävartalo ja yläraajat, eli ne alueet jotka ovat eniten alttiina auringonvalolle.
Tärkein riskitekijä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos. Myös ihon palamisella on merkitystä, mutta ei yhtä paljon kuin melanoomassa. Valtaosa tyvisolusyövistä on, ainakin periaatteessa, ehkäistävissä suojautumalla auringon ultraviolettisäteilyltä.
Tyvisolusyöpä ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä, joten sen ennuste on erinomainen.
Okasolusyöpä
Okasolusyöpiä todettiin 1497 vuonna 2010. Näistä 708 todettiin naisilla ja 789 miehillä. Uusien tapausten määrä lisääntyi edellisestä vuodesta. Ennusteiden mukaan uusien tapausten lukumäärä olisi vuonna 2020 yhteensä yli 1700. Sairastumisikä on yleensä yli 50 vuotta ja sairastumisen keski-ikä 75 vuotta. Okasolusyöpää esiintyy eniten kasvoilla (60%), mutta kuten tyvisolysyöpää, myös muilla alueilla, jotka ovat usein alttiina auringonvalolle. Kasvoilla korvanlehden reuna ja huulten iho ovat okasolusyövän tyyppipaikkoja.
Okasolusyövän tärkein riskitekijä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos. Okasolusyöpä todetaan yleensä paikallisena jolloin sen ennuste on hyvä. Jos syövän hoito viivästyy, se voi levitä imusolmukkeisiin ja joskus keuhkoihin. Ennuste on 90–95 % ja miehet pärjäävät hieman paremmin.
Lähde: Syöpäjärjestöt
|
