Osa perhesurmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa.
Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken.
Asiakas oli saatettu vain siirtää toiselle viranomaiselle ilman tapauksen etenemisen seurantaa. Viranomaiset eivät aina ole olleet tietoisia muiden viranomaisen toimista ja asiakas on voinut kokea peräkkäisen viranomaistoiminnan jopa kiusaamisena.
Nämä tiedot käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä perhesurmia ja muita oman lapsen surmia koskevasta selvityksestä. Selvityksen tavoitteena oli koota tietoa siitä, olisiko viranomaisilla tai muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Selvityksessä käytiin läpi perhesurmat, oman lapsen surmat ja vastasyntyneiden surmat vuodesta 2003 lähtien.
Perheväkivalta on yleinen ja huolestuttava ilmiö. THL pitää tärkeänä, että perheväkivaltaan puututaan monialaisella yhteistyöllä. Väkivallan uhkaa ja sen riskiä kyettäisiin arvioimaan paremmin, jos viranomaiset ottaisivat käyttöön parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarvioinnin. THL:ssä kehitetyssä Moniammatillisen riskinarvioinnin eli MARAK-mallin levittämisessä pyritään helpottamaan moniammatillista työskentelyä ja tietojen luovuttamista.
Selvityksestä käy ilmi, että terveydenhuollon kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on korkea. Joissain tapauksissa ilmoituksen tekoa oli harkittu, mutta se oli silti jätetty tekemättä. Epäkohdaksi osoittautui vastuun siirtäminen viranomaiselta toiselle ilmoituksen tekemisestä. Selvityksessä esitetäänkin, että sosiaali- ja terveysviranomaisia tulisi kannustaa tekemään lastensuojeluilmoituksia. Samoin lastensuojelun työntekijöitä tulisi kannustaa tekemään rikosilmoituksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Lapsen edun ensisijaisuutta edellyttää YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Selvityksen mukaan lapsen etu ei aina toteudu viranomaistoiminnassa. Erityisesti puutteita lapsen edun huomioimisessa näyttäisi olevan tilanteissa, joissa aikuinen hakeutuu mielenterveyspalveluiden piiriin.
Selvityksen mukaan perhe- tai oman lapsen surmaan ajautuneet ovat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen. Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi perhesurmatapauksissa yleisesti. Tekijöistä suuri osa oli käyttänyt väkivaltaa kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan. Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu. Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä.
Oman lapsensa surmanneista nousee esiin kaksi teon motiivia luonnehtivaa piirrettä. Ensimmäisessä pari on ollut eroamassa tai toinen puoliso oli uhannut erolla ja tekijä surmasi lapset kostoksi. Toisessa teon taustalla on vanhemman vakavat mielenterveyden ongelmat tai pitkäkestoinen masennus. Surmanneilla oli kontakteja ennen tekoa muihin viranomaisiin ja auttaviin tahoihin kaikissa tapauksissa. Oman lapsensa surmanneista seitsemän oli naista ja viisi miestä.
Vastasyntyneitä surmanneet olivat kaikki naisia, joista puolet alle 25-vuotiaita. He olivat harvoin olleet yhteydessä poliisiin tai sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Näiden tapausten ennalta ehkäisemiseksi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen on lähes ainoa keino.
Lähde: THL
|
