Lapsen terveyden suojelu ja kasvuympäristön turvallisuudesta huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tehtäviä.
Kuitenkin lapsen elinympäristö voi rajoittaa lasten toimintamahdollisuuksia ja osallisuutta sekä lasten mahdollisuuksia osallistua itseään koskevista asioista päättämiseen.
Turvallisuudesta huolehtiminen näkyy lasten kuljettamisessa, asumisessa, leikkipaikoissa, kouluissa ja harrastuksissa. Tuotetaanko turvattomuuden ja vaarojen uhkakuvilla pelon kulttuuria, joka rajoittaa lapsen kokemuksia ja oppimista. Uutisoinnilla voidaan uhkakuvien sijasta luoda myös turvallisuuden ja luottamuksen kulttuuria.
Osaammeko suojella lapsia turvattomuudelta, laiminlyönniltä ja pahoinpitelyltä – sekä liian vahvoilta sosiaalisilta paineilta. Osaammeko ottaa lapset mukaan yhteisöjen rakentamiseen? Uskallammeko antaa heille valtaa ja vastuuta? Lapsuuden ”sadan vuoden projekti” rakennettiin teollisuusyhteiskuntaan. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuu myös lapsuuden politiikka, tapa sovittaan lasten ja yhteiskunnan tarpeet yhteen. Ilmastokriisi ja luonnonvarojen ylikulutus ovat suurimpia uhkia lasten ja nuorten hyvinvoinnille, terveydelle ja arvokkaalle elämälle. Haasteena on siirtyminen ”kestävän kehityksen” yhteiskuntaan, joka kykenee suojelemaan lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Perinteisen lasten suojelun rinnalle avautuu aivan uusia näkökulmia.
Lähde:THL
|
