Kun poliisi, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muut ammattilaiset puuttuvat yhdessä lähisuhdeväkivaltaan, sen kierre saadaan usein katkaistua.
Moniammatillinen riskinarvioinnin menetelmä vaikuttaa tehokkaalta keinolta vähentää poliisin tietoon tulevaa parisuhdeväkivaltaa. Kun menetelmää käytettiin parisuhdeväkivaltaa kokeneisiin, runsaassa 80 prosentissa tapauksista toistuva väkivallan kierre saatiin katkaistua eikä uhreilta tullut enää uusia väkivaltaa koskevia rikosilmoituksia poliisille.
Kokeilussa oli mukana 45 parisuhdeväkivaltaa kokenutta henkilöä.
Väkivalta jatkuu usein tilanteissa, joissa uhrilla ja tekijällä on yhteisiä lapsia. Uhrin on siksi pakko pitää yhteyttä tekijään, vaikkei haluaisikaan. Viranomaisten onkin erityisen tärkeää jatkaa turvallisuutta lisäävien palveluiden tarjoamista silloin, kun uhrilla on yhteisiä lapsia väkivallan tekijän kanssa. Väkivalta on myös otettava huomioon lasten asioista päätettäessä, vaikka puolisot asuisivat erillään.
Moniammatillinen riskinarvioinnin kokous eli Marak –hanketta on kokeiltu vuoden ajan Lahdessa, Oulussa ja Helsingin Itäkeskuksessa. Menetelmän tarkoituksena on arvioida parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskiä ja parantaa väkivaltaa kokeneen turvallisuutta.
Hanke on selvästi lisännyt eri toimijoiden tietämystä toistensa mahdollisuuksista auttaa väkivallan uhria. Yhteistyö on siten muuttunut helpommaksi ja joustavammaksi. Myös kokonaiskuva uhrin tilanteesta on parantunut. Eri viranomaisten välinen yhteistyö tuo aikanaan myös säästöjä, kun saman asiakkaan ei tarvitse olla yhteydessä moniin eri tahoihin. Hanke jatkuu vuodesta 2012 lähtien kahdeksalla paikkakunnalla.
Riskinarviointi on avannut väkivallan uhrien silmiä. Eräs uhri kuvaili positiivisia kokemuksiaan näin:
”Koen, että kun kanssani täytettiin riskinarviointilomake, se oli ensimmäinen kerta, kun minulle todella tarjottiin apua. Olen aikaisemmin hakenut väkivaltaan apua neuvolasta ja turvakodilta, mutta silloin siihen ei tartuttu riittävän painokkaasti, eikä itse osannut vaatia apua. Nyt oli hyvä, että tilanteeseen tartuttiin ja minulle tarjottiin apua. Itse on kovin vaikea nähdä omaa tilannetta. Vaikka ymmärtää, että ei ole normaalia elää sellaisessa tilanteessa, niin jonkun pitäisi herätellä näkemään asioiden todellisuus. Riskinarviointilomake auttoi ainakin minua ymmärtämään, että se elämäntilanne, missä elin, ei ollut vain minun omaa kuvitelmaa, vaan se oli todellisuutta, kun pisteitä kertyi niin paljon.”
Lähde: THL
|
