Mielenterveyden häiriöistä kärsivien, varsinkin psykoosipotilaiden, sepelvaltimotautia ei hoideta yhtä hyvin kuin muiden suomalaisten.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutki mielenterveyshoidossa olleiden suomalaisten pääsyä sepelvaltimotaudin hoitoon vuosina 1998–2009.
Tutkimuksessa selvitettiin sairaalahoitojen määrää ja sepelvaltimoiden verenkiertoa palauttavien toimenpiteiden (revaskularisaatioiden) määriä psykoosi-, mielialahäiriö- ja päihdepotilailla sekä muilla suomalaisilla.
Näistä ryhmistä psykoosipotilaiden sepelvaltimotaudin hoito on heikoin. Heidän riskinsä kuolla sepelvaltimotautiin alle 70-vuoden iässä on 2-3-kertainen muihin suomalaisiin verrattuna. Tämä voi johtua siitä, että heille tehdään muita harvemmin sepelvaltimoiden verenkiertoa palauttavia toimenpiteitä. 50-70-vuotiaille psykoosipotilaille tällainen toimenpide tehtiin puolet harvemmin kuin muille suomalaisille.
Tutkimustulos viittaa siihen, että ainakin osa psykoosipotilaiden ylikuolleisuudesta voi johtua ongelmista päästä hoitoon ja näille potilaille annetun hoidon laadusta. Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeäleima saattaa estää hoidon saamista. Psykoosipotilaisiin kohdistuvan tietoisen tai tiedostamattoman syrjinnän vaikutusta hoitoon pääsyyn ei myöskään voida sulkea pois.
Mielenterveyden häiriöistä kärsivien elinajan odote on 15-20 vuotta lyhyempi kuin valtaväestön. "Mielenterveyspotilaiden elinaikaodotteen nostaminen vaatii terveydenhuollolta mielenterveyskuntoutujien fyysisten hoitotarpeiden parempaa tiedostamista ja määrätietoista työtä häpeäleiman vaikutusten poistamiseksi", sanoo kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseurasta.
Mielenterveyspotilaiden ylikuolleisuutta ja terveyspalvelujen saannin esteitä ja niiden poistamista käsitellään tänään Helsingissä mielenterveyspoolin seminaarissa "Lisää vuosia elämään". Mielenterveyspoolin muodostavat suomalaisen mielenterveystyön keskeiset toimijat.
Lähde:THL
|
