Vanhempien eron jälkeen moni lapsi menettää yhteyden toiseen vanhempaansa. Useimmiten katkeaa yhteys isään.
Rakenteelliset ennakkoluulot äidistä lapsen parempana hoivaajana tulisi purkaa. Lapsen etu on, että hänellä on äidin lisäksi muitakin kasvattajia ja hoivaajia.
Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi eron jälkeisissä uusperheissä asuvista lapsista joka kolmas ei ole yhteydessä biologiseen isäänsä.
Isien katoamisen syitä on totuttu hakemaan vanhemmista - isät eivät välitä tai äidit eivät halua yhteyden säilyvän.
Erotilanteessa ja sen jälkeisissä uusperhekuvioissakin biologisten vanhempien välit voivat olla niin kärjistyneet, ettei lapsen tarvetta yhteydenpitoon ja omaa tai toisen vanhemman merkitystä kyetä näkemään.
Meillä on Suomessa aika voimakas kulttuurinen tendenssi, että isät olisivat vähemmän kiinnostuneita lapsista ja huonompia kasvattamaan heitä. Kehityspsykologian yksi perussynti on ollut yksipuolinen äiti-lapsi -suhteen korostaminen. Meidän pitäisi pystyä purkamaan nämä rakenteelliset ennakkoluulot, sillä ei ole olemassa tutkimuksellista näyttöä sille, että lapsen olisi parempi kasvaa ja kehittyä äidin kanssa.
Tasa-arvon vajeet liittyvät miesten kohdalla myös perhe-elämään, vanhemmuuteen ja kuulluksi tulemiseen.
Erotilanteessa isät tarvitsevatkin tukea ja rohkaisua oman merkityksensä arvostamiseen ja vanhemmuutensa säilyttämiseen.
Isän katoaminen voi olla lapselle erityisen merkityksellistä.
Lapsen on vaikea olla tulkitsematta, että isän katoaminen ei johdu lapsesta itsestään. Hän saattaa helposti ajatella esimerkiksi, että jos olisin parempi niin isä välittäisi.
Useampi aikuinen on lapsen etu
Muuttuvat perhesuhteet eivät ole mikään uusi ilmiö, eivätkä muutokset itsessään ole lapselle välttämättä vahingollisia.
Ajattelemme helposti, että perheet ovat vakaita ja tietynlaisia, mikä ei ole totta. Perheet ovat muuttuneet aina, ja ne muuttuvat koko ajan, eikä se ole paha asia ollenkaan.
Lapselle on eduksi, että hänellä on ympärillään enemmän aikuisia, myös äidin ulkopuolisia ihmissuhteita, jotka tukevat lapsen kehitystä. Oman biologisen isän erityisyyttä ne eivät kuitenkaan korvaa.
Yhtälailla uusperheen isyyttä pitää vaalia ja se on lapselle eduksi. Se kuitenkin vain kompensoi eikä korvaa oman isän merkitystä. Ihmisen halu ymmärtää omat juurensa merkitsee, että biologisilla vanhemmilla on lapselle aivan erityinen merkitys.
Vanhempien keskinäinen yhteistyö lapsen asioissa onkin tärkeä tekijä lapsen hyvinvoinnille.
Perheitä erotilanteessa auttavat ammattilaiset ovat sitä mieltä, että ei ole lapsen edun mukaista jättää vastuuta isyyden tai äitiyden jatkumisesta ja jakamisesta pelkästään vanhempien varaan.
Olisi tärkeää saada kaikki eroavat lapsiperheet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuen ja palvelujen piiriin. Eropalvelujen hyödyistä tulisi myös tiedottaa tehokkaammin.
Palvelut, joihin osallistuminen on vapaaehtoista, eivät kuitenkaan tavoita kaikkia eroperheitä. Sen vuoksi perheasioiden sovittelu voitaisiin esimerkiksi tehdä joko kaikille eroaville lapsiperheille pakolliseksi tai vähintään ehdoksi sille, että vanhempien erimielisyys lapsen asioista voidaan viedä käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto
|
