Lapsen tarpeiden tulee lastensuojelulain mukaan määrittää kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijaishuoltopaikan valintaa.
Ensi vuoden alusta lähtien lasten ja nuorten ensisijainen sijoituspaikka tulee olla perhehoidossa. Laitoshuoltoa priorisoidaan kuitenkin edelleen.
Sijaishuoltopaikka määräytyy usein myös aivan muiden kuin lapsen tarpeista lähtevien syiden perusteella ja sijaisvanhemmat jäävät ilman tukea. Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton tekemästä.
Sadoissa verkoissa sukkulointia - kumppanuudet sijaishuollossa -selvityksessä selvitettiin sijaishuollossa toimivien asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, millaisia ovat lasten ja nuorten erityistarpeet ja miten ne vaikuttavat sijaishuollon muotoutumiseen, millaisia ovat sijaishuollon kumppanuudet, millaista tukea sijaisvanhemmille tai laitosten työntekijöille on tarjolla sekä mitkä syyt estävät perhehoitoon sijoittamisen.
Kyselyyn vastasi 423 sijaisvanhempaa ja lastensuojelulaitoksissa ja ammatillisissa perhekodeissa hoito- ja kasvatustyötä tekevää ammattilaista.
Lastensuojelulain mukaan kodin ulkopuolista sijoituspaikkaa lapselle valittaessa tulee valinnan aina perustua lapsen tarpeisiin. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Selvityksen mukaan vain noin puolessa tapauksista valintaa määrittivät selkeästi lapsen tai nuoren tarpeet.
Lapsen tarpeisiin liittymättömiä syitä olivat esimerkiksi kuntien ohjeet priorisoida omia laitoksia, biologisten vanhempien esittämät toiveet lapsen sijaishuoltopaikasta tai sijaishuoltopaikan sijainti.
Laitoshoitoa priorisoidaan
Lastensuojelulakiin ensi vuoden alussa tuleva muutos edellyttää, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijaishuolto voidaan järjestää laitoshuoltona vain, jos sitä ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa. Vain noin 33 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista sijoitetaan tällä hetkellä perhehoitoon. Selvityksen mukaan laitoshuoltoa priorisoidaan edelleen tarpeettomasti.
Useimmat syyt valita laitoshuolto perhehoidon sijaan liittyivät syihin, jotka sinällänsä eivät saisi estää sijaisperheeseen sijoittamista, kuten oppimisvaikeudet, koulunkäyntiongelmat tai uhmakkuus. Lakimuutoksen jälkeen onkin entistä tärkeämpää olla selvillä siitä, miksi lasta tai nuorta ei ole sijoitettu perhehoitoon ja mitkä lapsen tarpeet ovat.
Selvityksen mukaan lasten ja nuorten tarpeita ei aina myöskään ole selvitetty tarpeeksi ennen sijaishuoltopaikan valintaa, mikä puolestaan aiheuttaa haasteita palvelujen järjestämiselle.
Sijaisvanhemmat jäävät yksin
Sijoittavan kunnan lastensuojelun työntekijöiden vastuulla on taata tarvittava tuki sijaishuollon aikana niin lapselle, hänen vanhemmilleen kuin sijaishuoltopaikallekin.
Sijaisvanhemmat eivät saa kuitenkaan työlleen tarvitsemaansa tukea. Liki kolme kymmenestä kyselyyn vastanneesta sijaisvanhemmasta piti saamaansa tukea riittämättömänä. Tyytyväisimpiä saamansa tukeen olivat kyselyn mukaan lastensuojelulaitoksissa työskentelevät.
Sijaisperheiden saama tuki sijoitukseen valmistautumisen yhteydessä näyttää olevan riittävää. Tuki kuitenkin romahtaa sijoituksen käynnistyttyä.
Sijaishuollossa elävät lapset tarvitsevat usein yleisten lapsiperhepalvelujen lisäksi erilaisia erityispalveluita. Sijaishuollon toimijat joutuvat kuitenkin liian usein itse taistelemaan lasten tarvitseman hoidon sekä riittävän tuen puolesta. Sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluita ja muita lasten tarvitsemia palveluita ja sitä kautta kumppanuuksia arvioitaessa, välittyi vastauksista päällimmäisenä kokemus pitkistä jonoista. Palveluiden saatavuudessa oli myös suuria kuntakohtaisia eroja.
Kumppanuudet perustuvat selvityksen mukaan liian usein yksittäisten toimijoiden omien verkostojen varaan. Lastensuojelulaitokset ja ammatilliset perhekodit myös ostavat kumppanuuksia yksityisilta toimijoilta. Sijaisperheet eivät kuitenkaan voi hyödyntää laitosten tapaan oman yksikön asiantuntemusta eivätkä käyttää pääsääntöisesti yksityisiä palveluita.
Toimiva sijaishuolto edellyttää kumppanuuksia, joiden järjestymistä ei saa jättää sijaishuollon toimijoiden vastuulle. Vastuu palveluiden järjestämisestä ja kumppanuuksien käynnistämisestä on sijoittavalla taholla. Tämän selvityksen valossa he eivät vastuutaan kuitenkaan kanna.
Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto
|
