Lapset ja nuoret kokevat syrjintää sekä koulussa että vapaa-ajalla. Asia käy ilmi kahdesta sisäasiainministeriön teettämästä tutkimuksesta, jotka pohjautuvat laaja-alaiseen aineistoon, sisältäen yhteensä noin tuhannen lapsen ja opiskelijan haastattelut.
Kuka ei kuulu joukkoon? -tutkimus kohdistui 10-17 -vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin Suomessa.
Tutkimuksen toteutti Itä-Suomen yliopisto ja sen selvitysten mukaan syrjityksi voi joutua kuka tahansa, jota pidetään erilaisena. Erilaisuus voi määrittyä esimerkiksi pitkäaikaissairauden, vaatetuksen, ulkonäön, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella.
Vastaajien mukaan yleisimpiä syrjinnän muotoja olivat nimittely, epäasiallinen käytös, poissulkeminen, fyysinen väkivalta tai sillä uhkaaminen. Fyysisellä väkivallalla tarkoitettiin esimerkiksi kivillä heittämistä, puremista ja seksuaalista väkivaltaa. Noin kolmannes tutkimukseen vastanneista kertoi joutuneensa jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi.
Yleisimpiä paikkoja, missä syrjintää koettiin, olivat koulut, kadut ja internet. Muita paikkoja olivat esimerkiksi liikennevälineet ja harrastuskerhot.
Useimmiten syrjintää koetaan tuttujen lasten taholta. Näkyviin vähemmistöihin kuuluvat (esim. ulkomaalaistaustaiset tai vammaiset) kertoivat myös tuntemattomien lasten ja aikuisten toimineen epäasiallisesti tai uhkaavasti heitä kohtaan. Osassa vammaisten vastauksista tuli esille, että syrjintää koetaan myös kotona. Tuttujen aikuisten osuus oli heidän vastauksissaan korkea.
Syrjityksi tulemisen kokemukset nostattavat lapsissa ja nuorissa monenlaisia negatiivisia tunteita, pelkoa mennä kouluun ja jopa itsetuhoajatuksia. Pieni osa vastaajista kertoi kuitenkin vahvistuneensa syrjintäkokemuksien takia ja he määrittelivät itsensä "erilaisuuden esitaistelijoiksi", jotka hakevat tilaa moninaisuudelle olemalla sitkeästi omia itsejään.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kaikkein heikoimmassa asemassa
Referenssi Oy:n tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin kyselytutkimuksella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden syrjintäkokemuksia toisen asteen oppilaitoksissa (n. 661 vastaajaa). Tutkimukseen vastanneista nuorista 36 prosentilla oli omakohtaisia syrjintäkokemuksia ja 63 prosenttia oli nähnyt kyseisiin vähemmistöihin kohdistuvaa kiusaamista ja syrjintää kouluissaan. Kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että heidän kouluissaan puhutaan seksuaalivähemmistöistä myönteiseen sävyyn.
Syrjiminen ilmeni muun muassa nimittelynä, hylkimisenä ja fyysisenä väkivaltana. Tutkimuksen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat huonommassa asemassa kuin muut vähemmistöryhmät, joilla yleensä on lähtökohtaisesti takanaan oman ryhmänsä ja perheensä antama sosiaalinen tuki. Nuoret eivät kokeneet syrjintää pelkästään yksittäisten oppilaiden tai opettajien taholta, vaan vaikeaksi koettiin myös yhteiskunnan rakenteelliselta tasolta lähtevä heteronormatiivinen ajattelu. Sen koettiin piilottavan tai häivyttävän seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset.
Syrjäytyminen keskeinen kysymys tulevaisuuden Suomessa
Seuranta on tärkeää, sillä lasten ja nuorten syrjinnässä on kyse laaja-alaisemmasta ilmiöstä kuin koulukiusaamisesta.
Kaikenlaiset vertailut ja erilaisuuden kokemukset ovat yleisiä lasten ja nuorten maailmassa. KIVA-kouluhanke on osoittautunut hyödylliseksi, mutta myös vapaa-ajalla tapahtuvaan syrjintään tulee kiinnittää huomiota. Suvaitsevaisuus alkaa jo lapsuudesta; Jos lapsuuteen on kuulunut oikeus syrjintään, se jatkuu helposti myös aikuisuuteen. Tutkimusten mukaan syrjintää tapahtuu julkisissa paikoissa jopa vieraiden aikuisten taholta. Jos aikuiset antavat lapselle sellaisia toimintamalleja, joissa hyväksytään syrjintä ja kiusaaminen, tästä tulee helposti ohjenuora lapsen myöhemmälle toiminnalle.
Syrjäytymisvaarassa olevien lasten kasvu kaupungeissa on huolestuttavaa. Koulukiusaaminen on kehityshankkeista huolimatta kokonaisuudessaan lisääntynyt. Nuorisotyöttömyys keskittyy kaupunkeihin. Kaupungeissa myös koulupudokkaiden määrä on suhteellisestikin maaseutua suurempi. Syrjäytyminen aiheuttaa turvattomuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta, jopa fyysisiä seurauksia. Se voi johtaa nuoren myös rikollisuuteen.
Lapsiin kohdistuvan syrjinnän ja kiusaamisen estämisen tulee olla yhteiskunnan prioriteeteissä korkealla. Lapsilla tulee olla oikeus turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen. Se on keskeinen keino estää syrjäytymistä tulevaisuuden Suomessa.
Suositukset syrjinnän vähentämiseksi
Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen haittaavat lasten hyvinvointia. Siksi jokaisen aikuisen ja kasvattajan velvollisuus on auttaa ja tukea syrjintää kokeneita lapsia. Kasvattaja on aina esimerkki erilaisuuden kohtaamisessa..
Syrjinnän ehkäisemiseksi tarvitaan arvo- ja asennekasvatusta sekä enemmän arkista tietoa erilaisista vähemmistöistä sekä lapsille ja nuorille että aikuisille. Koulun ja vapaa-ajan toiminnan on tärkeä tukea toimintaa yhteisissä ryhmissä erilaisten lasten kesken.
Lähde: Sisäasiainministeriö
|
