Alle tai yli 7–9 tunnin unella on vaikutusta sydän- ja verisuonisairastavuuteen.
Keskimääräistä lyhyempi ja pidempi unen pituus liittyivät kohonneeseen kuolleisuuteen, kun kaikki kuolinsyyt huomioitiin.
Tätä selvitettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa, jossa sydän- ja verisuonitaudeista tehty havainto vahvisti ensi kertaa, että myös suomalaisessa väestössä todetaan tämä eräissä muissa maissa aiemmin havaittu yhteys.
Erikseen tarkasteltuna sydän- ja verisuonikuolleisuus sekä –sairastuvuus oli hyvin lyhyt- ja pitkäunisilla suurempi kuin muissa uniryhmissä. Kun THL:n seurantatutkimuksessa yleisimmät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät otettiin huomioon, yhteys unen pituuden ja kuolleisuuden/sairastavuuden välillä säilyi naisilla, mutta ei miehillä. Kuolleisuusriskin erot eri uniryhmien välillä säilyivät noin 30 vuotta kestäneen seurannan ajan. Tämä tarkoittanee sitä, että unen pituuden ja sydänriskin välisen yhteydessä saattaisi olla jokin pysyvä, seurannan aikana muuttumaton tekijä, mahdollisesti geneettinen tekijä, joka altistaa sekä poikkeavalle unen pituudelle että sydäntaudin riskille. Tätä mahdollisuutta on nyt ryhdytty tarkemmin selvittämään muissa tutkimuksissa.
Nämä tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan uneen liittyvät tekijät ovat tärkeitä väestön terveydentilan seurantaan liittyviä terveysriskien osoittimia samaan tapaan kuin verenpaine ja kolesterolitasot. Toistaiseksi on edelleen epäselvää, mikä on unen paikka sairauteen johtavassa syy-seurausketjussa. Poikkeava unen pituus voi olla kohonneesta riskistä vain osoitin, muttei itsenäinen syytekijä tai poikkeava uni voi itsessään olla sairaudelle altistava syytekijä. Vaikkei yksittäisen henkilön sairastumisriskiä voidakaan ennustaa hänen yksilöllisen unensa pituuden avulla, terveydenhuollossa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota henkilön unen pituuteen ja siinä mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin. Väestön terveydentilan seurannassa on myös kiinnitettävä huomiota mahdollisiin muutoksiin väestön uni/valvekäyttäytymisessä.
THL on tutkinut ja seurannut unen pituutta, unettomuusoireiden ja unihäiriöiden sekä unilääkkeiden käytön vaikutuksia laajassa kansallisessa kroonisten, ei-tarttuvien tautien riskitekijöitä koskevassa FINRISKI-tutkimuksessa. Vuosina 1972 ja 1975 kysyttiin noin 25 000 tutkittavan keskimääräistä yöunen pituutta. Tutkittavat jaettiin unen pituuden mukaan erillisiin ryhmiin: hyvin lyhytunisiin (5 tuntia tai vähemmän nukkuviin), 6 tuntia, 7 tuntia, 8 tuntia, 9 tuntia ja hyvin pitkäunisiin (10 tuntia tai enemmän) nukkuviin. Tutkittavien kuolleisuutta ja sairastavuutta sydän- ja verisuonitauteihin seurattiin vuoden 2006 loppuun rekisteriseurannalla.
Lähde: THL
|
