Tupakointi on vähentynyt eniten ylemmissä sosioekonomisissa ryhmissä, ja tupakoinnin sosiaalinen eriytyminen selittääkin pitkälti sosioekonomisia terveyseroja, selviää Helsingin yliopistossa helmikuun lopulla tarkastettavasta väitöksestä.
Tupakoinnin terveyshaitat tiedostetaan nykyisin hyvin. Vaikka tupakointi on viime vuosikymmeninä vähentynyt olennaisesti, se on yhä yleistä yhteiskunnan alemmissa sosiaaliryhmissä.
Väitöskirjan mukaan siihen ei ole syynä puutteelliset tiedot tupakoinnin terveysriskeistä eikä se, että tupakoivat eivät pitäisi terveyttään tärkeänä. Myös runsaammin tupakoivat työntekijät pitävät tupakointiaan ensisijaisesti terveyshaittana. Riippuvuudesta huolimatta tupakoijat voivat pitää tupakointiaan omana valintanaan. Yksilöllinen valinta on tärkeä erityisesti tupakoiville toimihenkilöille, jotka korostavat tupakoinnin nautintoa ja riippuvuuden hallintaa. Ruumiillisen työn tekijät pitävät puolestaan tupakointia itsestäänselvyytenä, sitä ei perustella korostamalla sen myönteisiä puolia. Tupakointi liittyy ruumiillisessa työssä usein sosiaalisiin suhteisiin, se mahdollistaa työntekijöille suuremman liikkumavaran oman ajan hallinnassa. Tupakkariippuvuus yhdistettynä työpaikan käytäntöihin pitää tupakoijan tehokkaasti kiinni tupakassa.
Tutkimus tuo esiin terveyteen liittyvän ymmärryksen ristiriitaisuuden. Terveys ei yksin riitä motivoimaan tupakoinnin lopettamiseen. Tärkeämpää on se, miten tupakointi liittyy tupakoijan elämäntapoihin ja elinolosuhteisiin. Tutkimus kertoo myös suomalaisista luokkaeroista, sillä erot tupakoinnin perusteluissa tuovat esiin haastateltavien yhteiskunnallisen aseman.
Keskiluokkaisten toimihenkilöiden tapa selittää tupakointiaan kuvaa, miten heidän sosiaalinen asemansa yhdistetään terveelliseen ja hyvän maun mukaiseen elämään. He selittävät tupakointiaan viihdekäytöllä, mikä poikkeaa muiden riippuvuutta aiheuttavasta tupakoinnista. Tupakan merkityksiä voidaan siis hyödyntää erottautumisen välineenä yhteiskuntaluokkien välillä ja myös luokan sisällä. Ruumiillisen työn tekijöiden välineellinen suhde tupakointiin muistuttaa tutkimuksen mukaan luokka-aseman konkreettisesta puolesta. Kamppailu sosiaalisesta asemasta on kamppailua itsemääräämisoikeudesta. Tupakointi tarjoaa yhden, kylläkin koko ajan heikkenevän välineen oman tilan ja ajan hallintaan.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
