Vakavan masennustilan pitkäaikaisennuste ei ole aivan niin synkkä kuin aikaisempien tutkimusten perusteella näyttää, osoittaa Helsingin yliopistossa joulukuussa tarkastettu väitöstutkimus.
Vallalla oleva käsitys vakavan masennustilan pitkäaikaisennusteesta perustuu paljolti ulkomaisten yliopistoklinikoiden sairaalapotilaista koostuviin tutkimusaineistoihin ja nykyisiä masennuslääkkeitä ja ylläpitohoitosuosituksia edeltävään aikaan.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin vakavan masennuksen pitkäaikaisennustetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus oli osa HYKS:n, Peijaksen sairaalan ja THL:n yhteistä Vantaan Depressioprojektia (Vantaa Depression Study). Tutkimusaineistona oli 269 vakavaan masennukseen uudelleen sairastunutta, 20 - 59-vuotiasta potilasta, joista osa oli sairaala- ja osa avohoidossa. Potilaita seurattiin viiden vuoden ajan.
Vakavan masennustilan ennuste näyttää olevan vaihtelevampi, kun tutkimuksessa on mukana enemmän avohoitopotilaita ja muutenkin vähemmän valikoitunut potilasjoukko kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Myös tämä tutkimus osoitti, että vakava masennus uusiutuu helposti, mutta uudet masennusjaksot olivat lyhyempiä eikä masennuksen pitkittymistä tapahtunut niin usein kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu. Suuri osa potilaista toipuu pitkäaikaisesti oireettomiksi ajan myötä.
Mitä vaikeampaa masennusta potilas tutkimuksen alussa sairasti, sitä todennäköisemmin masennustila uusiutui ja sitä pidemmäksi masennusjaksot venyivät. Psykiatrinen monihäiriöisyys - jonka kokonaisvaltaista merkitystä ennusteeseen on aikaisemmin tutkittu vain vähän - huononsi ennustetta, samoin se että masennus oli jatkunut pitkään jo ennen tutkimuksen alkua. Myös suvussa esiintyneet mielenterveyshäiriöt olivat yhteydessä huonoon ennusteeseen.
Itsemurhien ehkäisyn kannalta tärkeä tieto oli se, että itsemurhayritykset kasaantuivat odotettua vahvemmin juuri masennusjaksoihin, ja muiden altistavien tekijöiden merkitys oli odotettua heikompi. Vakavan masennustilan aikana potilaat tekivät 21 kertaa enemmän itsemurhayrityksiä kuin oireettomana aikana. Osittaisen toipumisen aikana itsemurhariski oli nelinkertainen oireettomaan jaksoon verrattuna. Itsemurhayritysten riskiä lisäsivät aikaisemmat yritykset sekä vähäinen sosiaalinen tuki; keskeisin riskitekijä oli kuitenkin masentuneena vietetyn ajan pituus.
Runsas 10 prosenttia potilaista sairastui seurannan aikana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön; vaikea-asteinen masennus ja psykiatrinen monihäiriöisyys ennustivat sairastumista.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
