Tehokkaasta terveyskasvatuksesta huolimatta on vielä olemassa ryhmä lapsia, joille kehittyy reikiä hampaisiin jo ensimmäisinä elinvuosina.
Jotta ehkäisevät toimenpiteet voitaisiin kohdentaa oikein, tarvitaan mahdollisimman paljon tietoa niistä riskitekijöistä, jotka edesauttavat reikiintymistä eli karieksen puhkeamista.
Tuoreessa väitöstutkimuksessa selvitettiin pitkäaikaisseurannassa taaperoikäisiltä (1–3v) lapsilta otettujen sylkitestien ja muiden määritettyjen riskitekijöiden mahdollista yhteyttä karieksen kehittymiseen. Erityisesti tutkittiin pitkittyneen tutin käytön merkitystä.
Tutkimusaineisto koostui 183 alle kouluikäisestä lapsesta. Aloitusvaiheessa otettiin mikrobiologiset sylkitestit lapsilta, joiden keski-ikä oli 2,5 vuotta, ja esitietojen avulla määritettiin riskitekijät laktobasillien ja hiivasienten asettumiselle suuhun. Kahden vuoden seurannan jälkeen tutkittiin riskin toteutumista maitohampaiden reikiintymisessä. Seuraavassa seitsemän vuoden seurantatutkimuksessa tutkittiin karieskehitystä maitohampaissa ja ensimmäisissä pysyvissä hampaissa kahden vuoden iässä määritetyissä riskiryhmissä. Myös syljen mikrobiologisten testien avulla määritetyn riskin toteutumista selvitettiin.
Aloitusvaiheen sylkitestitulokset osoittivat, että tutin käyttö ja tuttipullon käyttö öisin olivat yhteydessä syljen kariekseen liittyviin mikrobeihin, ja ne voivat siten lisätä reikiintymistä maitohampaistossa. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa todettiinkin, että reikiintyminen oli yhteydessä pitkittyneeseen tutin käyttöön ja tuttipullon käyttöön öisin. Seitsemän vuoden seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että makeisten käyttö kaksivuotiaana, puutteellinen hampaiden harjaus ja tuttipullon käyttö öisin ovat riskitekijöitä sekä maitohampaiden että ensimmäisten pysyvien hampaiden reikiintymiselle. Fluoritablettien käyttö vähensi maitohampaiden reikiintymistä. Myös varhain tehdyillä syljen mikrobiologisilla testeillä oli pitkäaikainen ennustusarvo.
Tulokset osoittavat, että riskin määritys taaperoikäisten lasten karieskehitykselle voidaan tehdä varhaisessa vaiheessa sekä mikrobiologisten sylkitestien avulla että määrittelemällä muiden mahdollisten riskitekijöiden esiintyvyys. Varhaisen kariesriskin määrityksen avulla voidaan ehkäisevät hoitotoimenpiteet kohdistaa ajoissa riskiryhmille ja siten ehkäistä karieskehitystä ja korjaavan karieshoidon tarvetta lapsilla.
Lähde: Suomen Messut Osuuskunta
|
