Iltatyyppiset eli iltaisin virkuimmillaan olevat ihmiset ovat useammin tupakoijia ja nikotiiniriippuvaisia kuin aamuvirkut, osoittaa suomalaistutkimus. Tämän yhteyden taustalla on todennäköisesti sekä ympäristö- että geneettisiä tekijöitä.
Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että itsensä iltatyyppisiksi arvioineilla oli lähes kolme kertaa suurempi riski olla päivittäinen tupakoija kuin aamutyyppisillä. Kun tarkastelun kohteena oli yli 20 savuketta päivässä polttavat, oli iltatyyppisillä miehillä riski olla päivittäinen polttaja yli kaksinkertainen ja naisilla kolminkertainen verrattuna aamutyyppisiin. Iltatyyppiset eivät myöskään ole yhtä halukkaita lopettamaan tupakointiaan kuin aamutyyppiset.
Kun tarkasteltiin diagnostista nikotiiniriippuvuutta tupakoijien keskuudessa, iltatyyppisten riski nikotiiniriippuvaisuuteen oli lähes kolminkertainen verrattuna aamutyyppisiin.
Tutkimuksessa otettiin huomioon myös elämäntyytyväisyys, masennus ja humalajuominen, joilla ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta tuloksiin. Tämä viittaa siihen, että päivärytmisyydellä on itsenäinen vaikutus tupakointiin.
Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkäaikaista vuonna 1975 aloitettua suomalaisten kaksosten seuranta-aineistoa. Aineistossa oli 23 000 suomalaista aikuista, joista miehiä oli 48 prosenttia. Tutkimukseen osallistuneet arvioivat annetun kyselyn perusteella, olivatko he päivärytmiltään aamu- vai iltatyyppisiä. Aamutyyppiseksi itsensä arvioi vajaa kolmasosa ja iltatyypeiksi noin kymmenesosa; valtaosa arvioi kuuluvansa jonkin verran aamutyyppisten tai jonkin verran iltatyyppisten ryhmään.
Ihmisen päivärytmisyys on suhteellisen pysyvä ominaisuus, jolla on geneettistä pohjaa - noin 50 prosenttia rytmisyyden vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Vaikka kyseinen ilmiö on suhteellisen pysyvä, on viitteitä siitä, että iltarytmisyys painottuu nuoruusiässä keskimääräistä enemmän, ja iän karttuessa aamutyyppisten osuus hieman lisääntyy.
Bromsin mukaan on mahdollista, että päivärytmisyys sinällään muokkaa tupakointikäyttäytymistä. Toisaalta myös nikotiinin piristävä vaikutus saattaa muokata päivärytmisyyttä iltatyyppisyyden suuntaan. Iltatyyppiset kenties myös jaksavat harrastaa enemmän ”iltamenoja” ja viettävät sen vuoksi enemmän aikaansa tupakointia tukevissa ympäristöissä. Tämä voi muokata heidän tupakointikäyttäytymistään ja tehdä osaltaan tupakoinnin lopettamisesta haasteellisempaa. Iltatyypit saattavat myös olla enemmän taipuvaisia riippuvuuteen ja mielihyvän hakuun kuin muut.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
