Helsinkiläisten vanhainkotien pitkäaikaisasukkaat käyttivät vuonna 2003 keskimäärin lähes kahdeksaa lääkettä päivittäin, ja psyykelääkkeiden käyttö on kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna yleistä.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset eivät sen sijaan näytä olevan vanhainkotien asukkailla keskeinen ongelma. Tiedot käyvät ilmi Helsingin yliopistossa tarkastetusta väitöstutkimuksesta.
Ikääntyvät ihmiset sairastavat paljon ja käyttävät runsaasti lääkkeitä. Monilääkitys on yleistä erityisesti laitoksissa asuvilla vanhuksilla. Toimintakyvyn ja aistitoimintojen heikkeneminen sekä ikääntymisen aiheuttamat aineenvaihdunnan ja elintoimintojen muutokset altistavat vanhukset lääkehoidon aiheuttamille haitoille.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin helsinkiläisten vanhainkotien yli 64-vuotiaiden pitkäaikaisasukkaiden lääkehoitoa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Väitöskirjansa neljässä osatyössä hän selvitti psyykelääkkeiden, laksatiivien, D-vitamiinin ja kalsiumin sekä vanhuksille sopimattomien lääkkeiden käyttöä. Lisäksi hän tutki lääkkeiden yhteisvaikutusten yleisyyttä sekä lääkkeiden käytön eroja julkisissa ja ostopalveluvanhainkodeissa. Asukkaiden terveydentilaa ja lääkitystä koskevat tiedot kerättiin helmikuussa 2003. Asukas luokiteltiin lääkkeen käyttäjäksi, jos hänen sairaskertomuksestaan ilmeni määräys lääkkeen säännölliseksi annosteluksi.
Psyykelääkkeiden, laksatiivien ja vanhuksille sopimattomien lääkkeiden käyttöä ja lääkkeiden yhteisvaikutuksille altistumista selvittäneisiin tutkimuksiin osallistui 82 prosenttia (n=1 987) ja D-vitamiini- ja kalsiumvalmisteiden käytön tutkimukseen 87 prosenttia (n=2 114) helsinkiläisten vanhainkotien kaikista asukkaista. Vanhainkotien asukkaista 81 prosenttia oli naisia. Heidän keski-ikänsä oli 84 vuotta, ja 70 prosentilla oli dementiadiagnoosi. Asukkaat käyttivät keskimäärin lähes kahdeksaa lääkettä päivittäin, ja 40 prosenttia heistä käytti päivittäin yli yhdeksää lääkettä.
Tutkimukseen osallistuneista 80 prosenttia käytti psyykelääkkeitä. Asukkaista 43 prosenttia käytti antipsykootteja ja 45 prosenttia mielialalääkkeitä. Rauhoittavia lääkkeitä käytti säännöllisesti 26 prosenttia ja unilääkkeitä 28 prosenttia asukkaista. Dementiaa sairastavista asukkaista 11 prosenttia käytti dementialääkitystä.
Yli puolet asukkaista käytti laksatiiveja säännöllisesti. Monimuuttuja-analyysissa laksatiivien käyttöön liittyi korkea ikä, huono liikkumiskyky, huono ravitsemustila, puremisongelmat, Parkinsonin tauti ja suuri lääkemäärä. Välipalojen syönti liittyi vähäisempään laksatiivien käyttöön. Laksatiivien käytössä ei ollut eroavuutta kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna.
D-vitamiinivalmistetta käytti 33 prosenttia ja kalsiumvalmistetta 28 prosenttia asukkaista. Vain 21% sai D-vitamiinia suositusannoksella. Yhtäaikaisesti D-vitamiini- ja kalsiumvalmistetta käytti 20 prosenttia asukkaista. D-vitamiinia käyttäneillä asukkailla oli parempi ravitsemustila ja heillä esiintyi harvemmin ummetusta kuin asukkailla, jotka eivät käyttäneet vitamiinivalmisteita. ”Aika harvat vanhainkodin asukkaat saivat D-vitamiinia riittävällä annostuksella, kun ottaa huomioon, että vitamiinin hyödyt ovat tiedossa ja sen käytöstä oli olemassa jo 2003 kansallinen suositus”, Hosia-Randell toteaa.
Beersin vuoden 2003 kriteerien perusteella arvioituna vanhuksille sopimattomia lääkkeitä käytti 34 prosenttia vanhainkotien asukkaista; yleisimmin käytettiin lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiineja suositeltua suurempina annoksina sekä hydroksitsiini-antihistamiinia ja mikrobilääke nitrofurantoiinia.
Lääkkeiden mahdolliselle yhteisvaikutukselle altistui vajaa viisi prosenttia tutkituista; keskeisimmät mahdolliseen yhteisvaikutukseen liittyvät lääkkeet olivat kaliumia säästävät diureetit, karbamatsepiini ja kodeiini. ”Lääkkeiden yhteisvaikutukset eivät käyttämämme mittarin mukaan näytä olevan keskeinen ongelma vanhainkodeissa”, Hosia-Randell toteaa.
Ostopalveluvanhainkotien asukkaat käyttivät harvemmin yli yhdeksää lääkettä päivittäin kuin julkisten vanhainkotien asukkaat.
Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2003 ja tutkimuksen osajulkaisut kuvaavat sen hetkistä tilannetta. Lääkekäytännöt ovat niin tämän kuin muidenkin suomalaisten tutkimusten seurauksena jo muuttuneet vanhainkodeissa.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
