Jopa 60 prosenttia liikuntavammaisista lapsista ja lähes 80 prosenttia kehitysvammaisista hoitokodeissa asuvista aikuisista kärsii D-vitamiinivajeesta, osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus.
Viidesosalla vaikeasti liikuntavammaisista lapsista oli selvästi alentunut luuntiheys ja 17 prosenttia heistä kärsi osteoporoosista.
Väitöstutkimuksen mukaan kuusikymmentä prosenttia liikuntavammaisista lapsista ja 77 prosenttia kehitysvammaisista hoitokodeissa asuvista aikuisista kärsi D-vitamiinivajeesta. Veren D-vitamiinitasoa voidaan turvallisesti nostaa antamalla suun kautta vähintään 800 KY (20 µg) D3-vitamiinia päivässä. Riittävän D-vitamiinin saanti on tärkeää osteoporoosin ehkäisyn kannalta. Osteoporoosi on yhä enenevässä määrin myös lasten sairaus, ja liikuntavammaisilla lapsilla luita kuormittavan liikunnan vähäisyys tai puute nostaa osteoporoosin riskiä. Osasyynä luiden haurastumiselle voidaan pitää myös liian vähäistä D-vitamiinin saantia.
Osana tutkimusta liikuntavammaisille lapsille annettiin D3-vitamiinilisää suun kautta 1000 IU (25 µg) koulupäivinä 10 viikon ajan. D-vitamiiniannos osoittautui turvalliseksi, eikä sivuvaikutuksia havaittu.
On mahdollista, että näillä lapsilla päivittäin tarvittava D-vitamiini annos on vieläkin suurempi. Osa tutkimukseen osallistuneista lapsista ei saanut D-vitamiinilisää ollenkaan, ja heillä veren D-vitamiininpitoisuudet laskivat alkukesällä huomattavan alhaisiksi. Tämä osoittaa, että lapsilla auringon valon tuottama D-vitamiini ei ole riittävää, vaan he tarvitsevat suun kautta otettavaa D-vitamiinilisää.
Luuntiheysmittausten ja röntgenkuvausten avulla tutkimuksessa todettiin, että viidesosalla vaikeasti liikuntavammaisista lapsista luun tiheys oli selvästi alentunut, ja osteoporoosi voitiin todeta 17 prosentilla tutkituista lapsista. Neljäsosalla lapsista todettiin aiemmin täysin huomiotta jääneitä selkärangan murtumia, joiden voidaan katsoa aiheutuneen luuston haurastumisesta.
Kehitysvammaisilla laitosasukkailla D-vitamiinin puute oli myös yleistä. Kehitysvammaisten hoitokodissa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin lihakseen annettavan suuren D3-vitamiiniannoksen (150 000 KY) ja suun kautta päivittäin annosteltavan (800 KY) D3-vitamiiniannoksen tehoa ja turvallisuutta. Molemmat antotavat osoittautuivat yhtä turvallisiksi, mutta suun kautta annostelu oli tehokkaampi.
Luuston terveydestä huolehtiminen ja sen tutkiminen ovat näillä potilasryhmillä erityisen tärkeää osteoporoosista johtuvien murtumien ehkäisemiseksi. Tutkimustulosten perusteella vaikeasti liikuntavammaisille lapsille ja kehitysvammaisille hoitokotiasukkaille suositellaan ympärivuotista suun kautta otettavaa D3-vitamiinilisää ainakin 800–1000 KY (20–25 µg) vuorokaudessa.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
