Hätänumeroon soitettaessa on henkilökunnan parissa sekunnissa arvioitava, tarvitaanko ambulanssia ja kuinka nopeasti.
Vaarana on, että jotkut sairastuneet saavat sairaankuljetuksen turhaan ja joillekin ambulanssi ei saavu paikalle tarpeeksi nopeasti. Sairaankuljetuksen tehostamiseksi tarvitaan parempia lääketieteellisen priorisoinnin menetelmiä.
Tämä ilmenee Pohjoismaiselle kansanterveystieteen korkeakoululle tehdystä kansanterveystieteen väitöskirjasta.
Sairaankuljetuksessa on sekä resurssien ylikäyttöä että alikäyttöä. Liian alhaisen priorisoinnin vuoksi kiireellistä sairaankuljetusta tarvitsevat vaikeasti sairaat tai vaikeasti loukkaantuneet voivat joutua vakaviin riskitilanteisiin.
Mikäli priorisointi on määritelty liian korkealle tasolle, sairaankuljetusta käytetään myös silloin, kun tarvetta ei ole. Tällöin vaikeimmin sairaat eivät välttämättä saa sairaankuljetusta sitä tarvitessaan. Lääketieteellisen priorisoinnin avulla terveydenhuollon voimavaroja kohdennetaan niin, että siitä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Alikäytössä ennen sairaalaa annettavan hoidon osaamista ja voimavaroja ei käytetä silloin, kun niitä tarvittaisiin. Ylikäytössä väärinkäytetään rajallisia resursseja.
Tutkimus perustui ruotsalaisiin ja suomalaisiin sairaskuljetustietoihin. Suomen tiedot kerättiin Etelä-Suomesta erillistiedonkeruuna. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaankuljetuksissa on sekä palveluiden ylikäyttöä että alikäyttöä. Yleisintä ylikäyttö oli suurkaupunkialueilla.
Yleisen käsityksen mukaan ambulanssisairaankuljetusta tarvitaan eniten onnettomuuksissa, mutta tutkimuksessa vain joka kymmenes sairaankuljetus liittyi onnettomuustapauksiin. Yleisin sairaankuljetuksen syy oli rintakipu, jonka epäiltiin ennakoivan äkillistä sydänvaivaa.
Tutkimuksen merkittävä löydös oli, että sairaankuljetusta käytettiin sellaisten henkilöiden kuljetukseen, jotka lääketieteellisesti arvioiden ambulanssia ei olisi tarvinneet, mutta myös terveydenhoidon yksiköiden välisiin suunniteltuihin siirtoihin, joissa ensihoidon osaamista ja resursseja ei tarvita lainkaan. Johtopäätös on, että ambulanssien rinnalle tarvitaan vaihtoehtoja suunnitellulle sairaalasiirroille sekä niille, joilla ei ole akuuttia ongelmaa, mutta jotka eivät voi käyttää taksia esimerkiksi sen takia, että heidän pitää olla makuuasennossa.
Laissa määritellään lääketieteellisen priorisoinnin säännöt. Näiden periaatteena on, että eniten hoitoa tarvitsevalle on annettava ensisijaisesti hoitoa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että näitä tavoitteita on vaikea saavuttaa sairaankuljetuksen aikaisessa hoidossa.
Lähde: THL
|
