Toimintaprosesseja tehostamalla voidaan vähentää iäkkäiden kotihoitoasiakkaiden palveluiden käyttöä ja saada aikaan kustannussäästöjä.
Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, jossa tutkittiin kotihoidon asiakkaiden avun tarvetta ja palveluiden käyttöä sekä palveluja yhteen sovittavan kotihoidon ja kotiutumiskäytännön vaikuttavuutta ja kustannus-vaikuttavuutta.
Kotisairaanhoito-, lääkäri-, laboratorio-, ateria-, siivous-, kylvetys- ja sauna- sekä turvapuhelinpalveluiden käynnit ja käynneistä aiheutuvat kustannukset vähenivät koekunnissa kuuden kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Eroja koe- ja kontrollikuntien välillä ei havaittu asiakkaiden fyysisessä toimintakyvyssä tai terveydentilassa eikä sairaala- ja laitospäivien määrässä tai kuolleisuudessa. Sen sijaan saatiin aikaan kustannussäästöjä, kun samankuntoisia asiakkaita voitiin hoitaa käyttämällä vähemmän avohoidon palveluita kuin vertailukunnissa. Myös asiakkaiden terveyteen liittyvässä elämänlaadussa havaittiin positiivinen suuntaus.
Väitöskirja toi esille myös asiakkaiden avun tarpeen arvioinnin haasteellisuuden. Asiakkaat ja työntekijät arvioivat asiakkaan suoriutumisen päivittäisissä toiminnoissa samansuuntaisesti, mutta työntekijät arvioivat asiakkailla olevan enemmän avun tarvetta kaikilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla.
Asiakkaan näkökulmasta onnistunut kotiutuminen ja kotihoito edellyttävät riittävää apua ja oikea-aikaisia palveluja, jotka tukevat asiakkaan arkea. Erilaiset näkemykset hoidon ja palveluiden tarpeesta työntekijöiden ja asiakkaiden välillä tai työntekijöiden kesken vaikeuttavat sopivien palvelukokonaisuuksien löytämistä ja heikentävät laatua. Tulevaisuudessa myös ikääntyneiden uskotaan olevan entistä aktiivisempia omaa hoitoaan koskevassa päätöksenteossa. Tämä vaati työntekijöiden asenteiden muutosta ja asiakkaan mukaan ottamista aidosti häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Dementiaa ja muita kognitiivisia sairauksia sairastavien asiakkaiden avun tarpeen arviointi on vieläkin haastavampaa.
Vaikka intervention vaikutukset jäivät heikoksi, niin työntekijät pitivät uutta käytäntöä toimivana: tiedonkulku parantui, vastuut eri tahojen kesken selkeytyivät, käytännöt yhtenäistyivät ja palvelujen yhteensovittaminen helpottui. Uusien toimintakäytäntöjen juurruttamiseksi tarvitaan aikaa, jotta todellisia vaikutuksia pystytään arvioimaan. Myös yhteisen kielen ja kulttuurin löytäminen ei tapahdu hetkessä.
Tutkimuksessa oli mukana 22 erilaista kuntaa ympäri Suomea. Tutkimuskuntien kotihoidon asiakkaat edustivat 14 prosenttia kaikista kotihoidon iäkkäistä asiakkaista. Mukana oli asiakkaita, joiden päädiagnoosi oli syöpä, psykiatrinen sairaus tai dementia.
Lähde: Stakes
|
