Uutiset

Funktionaalinen lääketiede on terveydenhuollon alue, joka pyrkii mahdollisimma aikaisessa vaiheessa puuttumaan ihmisen fysiologisessa, emotionaalisessa ja fysikaalisessa toiminnassa esiin tulleisiin ongelmiin: oireisiin ja sairauksiin ja parantumaan niistä.

Funktionaalisen lääketieteen päätavoitteena on soveltaa tieto monilta tieteen aloilta, esim. biokemia, ravitsemustiede, immunologia, endokrinologia (hormonaalinen säätely), genetiikka, hepatologia (maksan toiminta), neurologia (aivot ja hermosto), fysiologia ja kasvilääketiede. Funktionaalinen= toiminnallinen käytännössä toimiva, terveysvaikutteinen

• Tämän hoitojärjestelmän teoreettisia tietoja
• Ongelmia kartoittavia laboratoriokokeita, joita ei saada tavallisissa laboratorioissa esim.
  • ravintoallergiatestit seerumista
  • laaja ruoansulatusanalyysi sairautta aiheuttavat bakteerit, hiiva ja loiset
  • hivenaine-, vitamiini- ja rasvahappotutkimukset
  • aminohappoanalyysit
  • maksan detoksifikaatiotesti

Tutkimuksessa käydään läpi asiakkaan koko sairaushistoria. Oirekartoituksessa ja seurannassa voidaan käyttää tarvittaessa jyvitettyä aineenvaihdunnan oirekartoitus -lomakekyselyä, joka kuvaa aineenvaihdunnan häiriöastetta elinryhmittäin.

Suomessa joukko lääkäreitä, jotka ovat käyttäneet antioksidanttihoitoja hyvin kliinisin tuloksin monissa tapauksissa, joissa tavanomainen koululääketiede on ollut riittämätön jo noin 25 vuoden ajan. Tätä hoitosuuntausta edustavat Antioksidanttiklinikat eri kaupungeissa. Kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola on tunnetuimpia alan edustajia meillä. Hän on mineraalilaboratorio Mila Oy:n vastaava lääkäri. Mila Oy:n tutkijaryhmä on soveltanut korkeatasoista kansainvälistä tutkimustietoa kliiniseen peruskäytäntöön. Seuraavassa siteeraan joitakin keskeisiä kohtia tri Jaakkolan artikkelista.

Antioksidanttijärjestelmä on elimistön keino torjua vapaiden radikaalien haittoja estämällä niiden reagoinnin solurakenteiden kanssa, keskeyttämällä ketjureaktion ja korjaamalla vauriot. Se on puolustuskokonaisuus joka koostuu antioksidatiivisesti vaikuttavien aineiden ryhmästä, jossa on toisaalta vapaita radikaaleja neutraloivia ja toisaalta hapetusketjuja katkaisevia antioksidantteja.

Osa elimistön antioksidanteista on entsyymejä ja valkuaisaineita, joita perintötekijät säätelevät. Perinnöllisten sairauksien yhteydessä antioksidanttien määrä saattaa olla alentunut tai jokin yksittäinen antioksidantti puuttuu. Ihmisten antioksidanttikapasiteeteissa on suuria eroja, jotka eivät aina korreloi antioksidanttien saantiin, joka voi häiriintyä tilapäisesti tai pysyvästi ympäristötekijöiden ja ravinnon vuoksi. Antioksidanttijärjestelmä voi pettää myös sairauksien yhteydessä. Mikrobien aiheuttamat infektiot ja erilaiset tulehdusreaktiot rasittavat sitä. Normaalisti antioksidanttikapasiteetti riittää huolehtimaan elimistön puolustatumisesta vapaita radikaaleja vastaan. Oksidatiivinen stressi voi sairauksien, ravitsemuksen ja ympäristökuormituksen johdosta ylittää antioksidanttikapasiteetin. Vapaaradikaalitutkijoiden nykykäsitys on, että tehokkaalla antioksidanttihoidolla voidaan korjata vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita, estää LDL-kolesterolin hapettumista, estää vapaiden radikaalien aiheuttamia makromolekyyli-vaurioita sekä suojata elimistöä infektion tuotamilta vapaiden radikaalien vahingoilta. Antioksidanteilla voidaan suojata DNA-vaurioilta ja estää syövän syntymistä.

Hermosto ohjaa koko elimistön toimintaa. Keskus- ja ääreishermoston avulla keho reagoi sisäisiin ja ulkoa tuleviin ärsykkeisiin. Se säätelee lihastoimintaa, verenkiertojärjestelmää, lämmönsäätelyä, sisäeritteiden tuotantoa, elimistön suoja- ja puolustusjärjestelmiä ym. hermoärsykkeiden siirtyminen tapahtuu kemiallisesti hermosoluissa muodustuvien tai sinne kulkeutuneiden välittäjäaineiden reaktioina. Hermosolujen kalvostot eli membraanit säätelevät välittäjäaineiden kulkeutumista. Tällä hetkellä tunnetaan jo noin 200 hermoärsykkeen välittämiseen osallistuvaa pienoisravintotekijää tai yhdistettä. Aivan yleisesti tieteellisissä piireissä on hyväksytty käsitys siitä, että vapaat radikaalit osallistuvat monien sairauksien syntyyn aiheuttamalla soluvaurioita (yli 60 rappeutumissairauden/ - Antioksidanttiklinikan tiedotte) Sen sijaan ei ole käytännön tasolla kovinkaan yleisesti realisoitu sitä tosiasiaa, että keskushermoston vauriot syntyvät kaikkein ensimmäisinä ja nopeimmin vaikuttavat hyvinvointiimme.

Kun alamme yhä useammin kokea erilaisia vaivoja ja oireita, on syytä ajoissa ryhtyä toimenpiteisiin. Valitettavasti tavanomainen lääkärintutkimus ja tavanomaiset laboratoriotestit, kuten verenkuva, senkka, rasvaryhmien mittaukset, munuaisten ja muiden elinten toimintaa selvittävät tutkimukset ja erilaiset kuvaukset eivät paljasta ongelman ydintä. Varsin yleinen harhaluulo on, että kun rutiininomaisesti otettujen verikokeiden arvot ovat normaalit, terveys on hyvä. Sitä ne eivät suinkaan merkitse. Kyseiset tutkimukset ovat todella harva seula, johon jää vain pieni osa sairauksista. Vaikkakin klassiset yhden ravintotekijän puutossairaudet kuten keripukki tai riisitauti ovat lähes tuntemattomia, sairastaa lähes jokainen länsimaalainen eriasteisia marginaalisia eli raja-alueen puutostiloja. Vaihtelevat monenlaiset oireet kartovat siitä, että elimistössä on marginaalisia puutostiloja.

Lääketieteen tulee perustua biokemiaan ja elintoimintojen sekä niiden häiriömekanismien tuntemukseen. Tälläinen suuntaus lääketieteessä onkin voimistumassa. Elimistön antioksidanttitasapainoa selvittävien tutkimusten merkitystä on alettu arvostaa entistä enemmän. Pienoisravintotekijöiden, kuten hivenaineiden, vitamiinien, rasvahappojen ja aminohappojen pitoisuuksia eri näytteistä voidaan mitata uudentyyppisillä laboratoriokokeilla. Näiden tasemittausten avulla tähän lääketieteen osa-alueeseen ja biokemiaan perehtynyt lääkäri pystyy määräämään tehokkaan suojalääkityksen farmakologisin annoksin. Tälläista hoitoa kutsutaan antioksidanttihoidoksi.

Antioksidanttihoito voi korjat vaikeitakin aivotoiminnan häiriöitä
Valto Räsänen

Kohdalleni on sattunut mm. kolme dementia-tapausta, missä asianomaisen lähimuisti palautui tyydyttävästi.

Yli 80-vuotias entinen naisopettaja kärsi lähimuistin menetyksestä muutamia viikkoja kuumeisen keuhkotulehduksen jälkeen ilmeisen aivojen hapenpuutteen seurauksena. Täytyi harkita jo laitoshoitoa, kun potilas asui yksin. Lääkkeelinen laaja antioksidanttitukihoito palautti kuitenki voimat parissa viikossa niin, että hän pystyi seuraavana talvena laulamaan kahdessakin kuorossa.

Noin 70-vuotias entinen maanviljelijä oli sairastanut eturauhassyöpää ja saanut siihen hoidot. Sen jälkeen henkinen kunto oli laskenut dementian tasolle. Vaimon oli huolehdittava arkipäivän tilanteista eikä mies pystynyt selviytymään enää itsenäisesti. Tätä vaihetta oli kestänyt noin 1/2 vuotta. Laaja antioksidanttitukihoito ravintotekijämäärityksiin perustuen Mineraalilabororatorio Mila Oy:ssä palautti miehen jälleen omatoimiseksi varsin nopeasti. Tarkempia dementiatukimuksia ei oltu ehditty tekemään maaseudulla kun elettiin.

74-vuotias mies oli vaimon kertoman mukaan kärsinyt dementiaoireista 4 vuoden ajan. Perustelliset neurologiset tutkimukset oli tehty keskussairaalassa, myös aivojen CT- ja magneettikuvaukset. Niissä oli todettu huomattavia, orgaanisia rappetumismuutoksia aivorakenteissa. Diagnoosi oli "sekamuotoinen Alzheimerin tauti". Alan uusinta lääkitystä oli mennyt noin 3 kuukauden ajan ilman toivottua tulosta. Potilas ei ollut noin 1/2 vuoteen tuntenut lähinaapureita eikä selvinnyt enää omin päin tutussa kotiympäristössään. Hän oli vaimon autettavissa. Pienoisravintotutkimuksissa Mineraalilaboratorio Mila Oy:ssä ilmeni merkittäviä vajeita suojaravinteissa: hivenaineissa, vitamiineissa ja eritoten tärkeiden rasvahappojen kohdalla. Aloitettiin laaja lääkkeellinen antioksidanttitukihoito. Ja oikeastaan "ihme tapahtui" jo kahden viikon kuluttua. Potilas itse kertoi ikään kuin "heränneensä". Lähimuisti palautui niin, että hän alkoi selviytyä omatoimisesti, kuntoilla säännöllisesti, hiihdellä talvella. Myös tavanomaiset kotoiset työaskareet alkoivat sujua. Ja reilun vuoden jälkeen lomailut aurinkorannoilla ja Lapin retkillä emännän kanssa onnistuivat. 4 vuoden ajan vuositarkastuksessa molemmat aviopuolisot olivat täysin tyytyväisiä elämäänsä. Voiko hoidolta enemmän tälläisissa tapauksissa vaatia? Potilaalla oli ollut koko ajan moderni dementialääkitys ja antioksidanttitukihoito. Tutkijan taholta on tehty Terve Kuopio ohjelmaan esitys henkilökohtaisten suojaravinteiden määrityksestä rappeutumissairauksien estossa ja elinvoiman ylläpidossa mahdollisimman pitkään luonnollisin menetelmin, mitä juuri antioksidanttihoito on vaihtoehtona lamauttaville ja kalliille monilääkityksille, polyfarmasialle, joka kaiken lisäksi maksetaan 80% ulkomaille.

Edellä selostettu puhuu teoriassa ja käytännössä antioksidanttivaihtoehdon puolesta.

Antioksidanttihoidon yleiset vaikutukset.
Havaintoja kliinisessä työssäni
Valto Räsänen

Yhteenvetona n. 15 vuoden ajalta omista kokemuksistani käyttäessäni antioksidanttitukihoitoja monisairauspotilaiden hoidossa olen voinut todeta säännönmukaisesti seuraavaa valtaosalla potilaista:

Energiataso, vireys ja jaksaminen, kohenee lähtötilanteesta riippuen muutaman viikon -parin kuukauden ainaka oleellisesti ja jatkuu vielä pitempään.

Infektiokierteet tavallisesti katkeavat. Jos infektioita tulee ne tulevat harvemmin ja lievemmin oirein ja menevät ohi pienemmällä lääkityksellä.

Allergiaperäiset oireet lievenevät ja voivat monissa tapauksissa esim. atopioissa, liki parantua niin, ettei tarvita voimakkaita systeemilääkityksiä kuten kortisonia tai muita.

Tukielinvaivoissa, joissa lihakset helposti "jumittuvat" eli kireytyvät ja särkevät, näyttää hermolihas-ärsytyskynnys paranevan oleellisesti niin, että eri hoidot kuten fysikaalinen, hieronta, akupunktio ym. antavat kestävämmän hoitovasteen. särkylääkkeiden tarve loppuu tai vähenee.

Aivotoiminta -henkinen vireys ja tarmo palautuvat. Burn out, krooninen väsymysoiresyndrooma (CFS) ja fibromyalgia reagoivat positiivisesti antioksidanttihoidolle. Normaalitilaan palauttaminen vie kuitenkin pitemmän ajan, useita kuukausia ja pitempäänkin lähtötilanteesta riippuen.

Ravintotieteilijä, tohtori Jeffrey Bland ("vuoden mies" ravintotieteen alalla USA:ssa aiemmin) ollut MDD:n läheinen yhteistyökumppani vuodesta 1984 lähtien jopa niin, että hän on sanonut pitävänsä Suomea toisena kotimaanaan. Hän on myös keskeinen tekijä organisaatiossa nimeltä Institute

of Functional Medicine, joka mm. järjestää vuosittain symposiumin, missä käydään läpi viimeisintä tutkimustietoa. Myös suomalaiset lääkärit ja tutkijat ovat vuosittain osallistuneet; biokem.tri Timo Lehto, tekniikanlisensiaatti, ravintoterapeutti Paula Heinonen, tohtori Erkki Antila, tohtori Päivi Mäkeläinen, toim. joht. Antero Koponen ym. MDD on pitänyt vuosittain koulutuseminaareja lääkäreille ja terapeuteille. Osanottajat ovat näin ollen voineet perehtyä alan viimeismpään tutkimustietoon ja hoitovinkkeihin usein jo vuosia ennen kuin se on tullut muun terveydenhoitoalan mielenkiinnon kohteeksi Suomessa. MDD välittää Suomesta laajan joukon funkitonaalisia analyysejä, joista tässä muutama esimerkki.

Niistä on suuri apu sekä IgE-välitteisten että viivästyneiden IgG-välitteisten allergioiden selvittämisessä. Periaatteessa mikä tahansa ruoka-aine voi aiheuttaa joko IgE-välitteisen allergian, IgG-välitteisen "viivästyneen" allergian tai molemmat.

Uupumuksen biokemiaa voidaan selvittää funktionaalisilla laboratoriotesteillä MDD Terveyspalvelut Oy, Helsinki/ Great Smokies Diagnostic Laboratory, USA

Uupumus ja masennus ovat varsin yleisiä suomalaisten ongelmia. Työterveyslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen (-04) mukaan työuupumusta on runsaalla neljänneksellä työikäisistä aikuisista. Kyse on varsin monitahoisesta ongelmakentästä. Funktionaalisen medisiinan hoitokäytäntö tarjoaa oivan lähestymistavan. (Tri Timo Lehto, MDD) Vakava työuupumus vaatii usein pitkäaikaisia sairaslomia, hoitoa ja kuntoutusohjelmia. Sen ehkäiseminen on helpompaa kuin uupumisesta toipuminen. Ravitsemuksella ja lisäravinteilla pystytään vaikuttamaan uupumusta ehkäisevästi ja palautuminen työkykyiseksi saadaan nopeutumaan.

MDD:llä on tarjottavana syljestä tehtävä kortisolitesti, jolla pystytään toteamaan elimistön vapaat kortisolipitoisuudet vuorokauden eri aikoina (neljä näytettä). Samalla mitataan myös DHA-S-pitoisuudet. Testi antaa terveydenhoidon ammatilaiselle tärkeää tietoa kehon stressitilanteesta. Stressin seurauksena on kortisolitason nousu eli hypothalamus - aivolisäke - lisämunuais-akselin häiriö, mistä aiheutuu kolestrolin nousu, insuliinin nousu, sokerimäärän lisääntyminen, verenpaineen nousu ja sydäntauti. (H.S. 18.11.08. Sydäntauti tulee stressistä, ei rasvaisesta ruuasta. Tri Malcolm Kendrik) Myös monilla MDD:n testeillä (esim. hivenainetestit eri kudosmateriaaleista, vitamiinitestit, virtsan orgaaniset hapot eli metaboliaprofiili ja virtsan aminohappotesti) pystytään mittaamaan kehon hivenaine-, vitamiini ja aminohapporeservejä, joilla on vaikutusta kehon stressinsietoon, uupumukseen ja masennukseen.

Lisätietoja testeistä löydät MDD:n Internetsivuilta (www.mdd.fi) tai tilaamalla MDD:ltä esitteen. Englannin kielellä informaatiota löydät GSDL:n kotisivuilta (www.gsdl.com). Edellä mainittujen pienoisravintotekijöiden merkitystä sairauksien synnyssä ei tutkijamaailmassa enää kiistetä. Yhä useamman sairauden yhteydessä on todettu hivenainetasapainon häiriö. Hivenainemuutokset syntyvät aikaisessa vaiheessa ennen elinmuutoksia. Tämä tieto mahdollistaa sairauksien ehkäisyn sekä aikaisen hoitamisen. Kokemus on osoittanut, että myös pidemmälle edenneissä ja kroonisissa sairauksissa saadaan merkittävä paraneminen hivenainetasapainon ja muiden pienoisravintotekijöiden korjaamisella. Tavallisesti käytetyt näytemateriaalit ovat hiuskudos, samoin koko veri ja punasolut.

Ruoka- ja ympäristöallergioiden on todettu liittyvän moniin terveydellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat lähes kaikkialla kehossa. Vaivat saattavat olla lieviä ruoansulatusongelmia ja suolistotulehduksia tai vaikea-asteisempia, kuten keliakia, niveltulehdukset ja krooniset infektiot.

Allergiat on myös yhdistetty moniin keskushermoston häiriötiloihin kuten depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen, alkoholismiin ja syömishäiröihinkin. Ruoka-aine allergiat aktivoivat immuunisysteemiä syntetisoimaan ja vapauttamaan soluista reaktiivisia kemikaaleja kuten histamiinia, sytokiineja ja interferoneja. nämä hormooninkaltaiset aineet vaikuttavat tehokkaasti solujen fysiologiaan, aiheuttaen muutoksia immuuni-, sisäeritys- ja hermostojärjestelmään.

Valto Räsänen
Naistentautien- ja synnytysten erikoislääkäri, Kuopio

Ruoka-aineallergioiden testaus (IgE -ja IgG -vasta-aineet seerumista)

Ruoka-aineallergiatestit

MDD Terveyspalvelut Oy Hki ja funtionaalisen lääketieteen analyyseista

Great Smokies Diagnostic Laboratory, USA

5.

4.

3.

2.

1.

Tapaus 3.

Tapaus 2.

Tapaus 1.

Modernit tutkimukset hoidon perustana

Tavanomaisten tutkimusten "harva seula"

Keskushermosto

Solun antioksidanttipuolustus

Antioksidanttihoidon tausta ja totetutus
www.antioksidant.fi/taustaa.html

Antioksidanttijärjestelmä

Antioksidanttihoidoista

Funktionaalisen lääketieteen harjoittaja tarvitsee