Kaikki kummituksiin ja paranormaaleihin ilmiöihin uskovat kammoksuvat englantilaisten akustiikkaan erikoistuneiden tiedemiesten, tohtoreiden Richard Lordin ja Richard Wisemanin löytöä.
Nämä kaksi tutkijaa sanovat, että tuntemukset, jotka yleensä liitetään paranormaaleihin ilmiöihin, kuten kylmät väreet, ihokarvojen nouseminen pystyyn, suunnaton suru ja ahdistus johtuvat ihmiskorvalle kuulumattomasta, luonnossa esiintyvästä, alhaisella taajuudella liikkuvasta infraäänestä.
Väitteensä he perustavat lontoolaisessa konserttisalissa tehtyyn tutkimukseen, johon osallistui 750 koehenkilöä. Tässä kontrolloidussa ympäristössä orkesteri soitti yleisölle neljä nykymusiikkikappaletta. Osaan kappaleista lisättiin infraääntä, osaan ei. Konsertin jälkeen yleisöä pyydettiin kuvailemaan tuntemuksiaan. Vaikka koehenkilöillä ei ollut mitään tietoa mihin kappaleisiin ihmiskorvalle kuulumatonta infraääntä oli lisätty, 22 prosenttia heistä ilmoitti tunteneensa epätavallisia tuntemuksia juuri tällaisten teosten aika. Epätavalliset ja oudot tuntemukset, joita he kokivat, olivat vaivautuneisuus, suru, kylmät väreet, hermostuneisuus, inho, vastenmielisyys ja jopa pelko.
Brittitutkijoiden, Richard Lordin ja Richard Wisemanin, päätelmän mukaan alhaisella taajuudella oleva infraääni saa ihmisissä aikaan epätavallisia tuntemuksia, joihin ko. henkilö ei, sillä hetkellä, aistillisesti näe mitään syytä.
Infraääni ei kuitenkaan ole mikään harvinainen ilmiö. Sitä esiintyy luonnossa. Sitä tuottavat mm. myrskyt, tuulet, ilmaston muutokset ja jopa jotkut maanjäristyksetkin. Eläimistä esimerkiksi elefantit kommunikoivat keskenään infraäänten avulla. Tiedemiesten mukaan niillä tienoilla, joita yleisesti pidetään kummituspaikkoina, -taloina ja -linnoina, esiintyy luonnon tuottamaa infraääntä. Valitettavasti ihmiset liittävät tämän äänen aiheuttamat negatiiviset tuntemukset virheellisesti aaveisiin ja paranormaaleihin ilmiöihin.
|
