Viime kesä oli kaikkien aikojen aurinkoisin D-vitamiinikesä. D-vitamiinia syntyi ihossamme riittämiin.
Paria keskikesän kuukautta lukuun ottamatta emme kuitenkaan saa Suomessa riittävästi auringonvaloa D-vitamiinin tuottamiseen ihossamme.
Tarvitsemamme D-vitamiini on saatava tulevan syksyn, talven ja kevään aikana ruokavaliosta ja D-vitamiinilisistä, joko tabletteina tai muussa muodossa. Muutoin elimistömme D-vitamiinivarastot ehtyvät syksyn tullen.
Ruokavaliossamme kala ja kalatuotteet ovat luonnostaan erinomaisia D-vitamiinilähteitä. Nestemäiset maitotuotteet ja margariinit ovat myös hyviä D-vitamiinilähteitä, koska niihin on lisätty D-vitamiinia.
Emme kuitenkaan saa ravinnosta yleensä riittävästi D-vitamiinia. Puuttuva määrä vitamiinia on saatava D-vitamiinilisistä. D-vitamiinilisän päiväannoksen suuruuteen vaikuttaa paljolti se, mikä on elimistössä olevan D-vitamiinin määrä ennen D-vitamiinilisän käytön aloittamista. Tämän vuoksi seerumin kalsidiolin mittauksen tulisi kuulua terveydenhuollon perustutkimuksiin aina ennen D-vitamiinilisän käytön aloittamista. Mittaus tehdään tavallisella verikokeella. Muita D-vitamiiniannoksen suuruuteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat paino ja ikä.
Luuston ja elimistön hyvän terveyden edellytys on, että elimistön D-vitamiinipitoisuus on 75-100 nmol/l kalsidiolina mitaten. Tämän saavuttamiseksi D-vitamiinin yksilöllinen vuorokausiannos voi vaihdella 20-50 µg (800-2000 KY) välillä. Vuorokausiannosta 50 µg (2000 KY) pidetään kansainvälisesti ja suomalaisen Käypä hoito -suosituksen sekä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan turvallisena annoksena.
On myös huomattava, että ikääntyessä ihon kyky tuottaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta vähenee jyrkästi. Tämän takia ravitsemusneuvottelukunta suosittaakin, että jokaisen 60 vuotta täyttäneen suomalaisen tulisi saada 20 µg (800 KY) D-vitamiinia lisänä joka päivä ympäri vuoden, siis myös kesäaikana.
Lähde: Suomen Osteoporoosiliitto ry
|
