Tarjoukset.fi

Kunta: Toimiala: Hakusana:  
Uusi haku

Uutiset

Takaisin

Perinteinen kiinalainen lääketiede

        Kiinalainen lääketiede tarkastelee ihmistä energeettisenä kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa, että ihminen nähdään olentona, joka koostuu eriasteisesti tiehentyneestä energiasta eli Qistä, ja että kaikki tämän Qi-kentän osaset ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Eikä sekään riitä, vaan tämä sykkyvä, väreilevä ja virtaileva kokonaisuus on myös jatkuvasti yhteydessä ympäristön Qihin: sääoloihin, vuorokauden vaihteluihin ja vuodenaikoihin. Ja tietysti muihin ihmisiin.

Ei ole ihme, että kiinalaisen lääketieteen sanasto, sen fysiologia, patologia, diagnostiikka ja hoito ovat kovin erilaisia kuin länsimaisen lääketieteen. Kiinalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita nimenomaan siitä mitä ihmisessä tapahtuu, miksi ja miten tapahtuma heijastuu muualle elimistöön. Sen vahvuus on tapahtumien lainalaisuuksien selittämisessä, kun taas länsimaisen lääketieteen vahvuutta on yksityiskohtiin porautuminen solutasoa myöten. Nykyään kiinalaiset yhdistävät sairaaloissaan nämä kaksi tarkastelutapaa, ja sitä voi tosiaan sanoa kiinalaisen sairaanhoidon vahvuudeksi.
Kun ihminen nähdään tapahtumakenttänä, jossa prosessit kaiken aikaa vaikuttavat toisiinsa, lääkäri myös kohtaa aina potilaansa tässä ja nyt. Lääkäri ottaa huomioon vuodenajan (joka vaikuttaa ihmisen Qin tilaan), vuorokauden ajan (joka vaikuttaa ihmisen Qin tilaan), potilaan iän (joka vaikuttaa Qin tilaan), sukupuolen, yleiskunnon, perimän, historian, senkin mikä on tapahtunut eilen ja tänään, koska kaikki vaikuttavat tämän hetken tilanteeseen. Hän tietää, että potilas on liikettä, joka ei hetkeksikään lakkaa, ja siihen hänen on nyt vaikutettava tavalla, joka poistaa häiriöitä ja edistää harmoniaa. Vanhat tekstit sanovat tästä hetkestä, että "se on kuin pitelisi tiikeriä hännästä".
Energeettisen ihmiskäsityksen fysiologisena perustana on meridiaani-järjestelmä. Meridiaanit ovat Qin virtauksia, ja niiden koko, funktio ja virtauksen syvyys vaihtelevat. Ne ovat kuitenkin kaikki yhteydessä toisiinsa. Ne ovat myös yhteydessä suuriin sisäelimiin, aistielimiin ja muihin kudoksiin. Hoidossa käytettävät akupunktuuripisteet sijaitsevat päämeridiaanien varrella, mutta niitä on myös meridiaanien ulkopuolella. Pisteillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka voivat olla hyvinkin spesifisiä. Meridiaanien reittien ja pisteiden ominaisuuksien tuntemus on välttämätön edellytys hoitotyölle.



Kiinalainen lääketiede länsimaissa


Eurooppaan kiinalainen lääketiede tuli akupunktuurin muodossa jo 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli Euroopassa ja Yhdysvalloissa ylempien yhteiskuntapiirien harrastama muodikas hoitomuoto. Varsinaisen läpimurtonsa se kuitenkin teki vasta 1930-luvulla Ranskassa. Suomessa kiinnostus akupunktuuriin heräsi 1970-luvulla, mutta hyvin kapeassa, länsimaisessa muodossa, lähinnä kivunlievitykseen käytettynä. Perinteistä kiinalaista lääketiedettä Suomessa on voinut opiskella 1980-luvun loppupuolelta asti. Tällä hetkellä kansainväliset standardit täyttävää opetusta antavat Kiinalaisen lääketieteen instituutti (4-vuotinen koulutus, akupunktuuri ja rohdokset, Porvoo) ja Interpraxis (3-vuotinen koulutus, akupunktuuri, Lahti).

Kiinalainen lääketiede on vanha yleislääketiede, jolla on hoidettu kaikkia sairauksia. Maailman Terveysjärjestö WHO on tiedostanut tämän ja ottanut akupunktuuriin ja yrttilääkintään hyvin myönteisen kannan; se on muun muassa julkaissut akupunktuurihoitoon soveltuvista sairaustiloista listan, jossa on yli neljäsataa (länsimaista) nimikettä. Erityisen soveltuviksi on katsottu monet hengitystiehyiden, silmien ja suun sairaudet, monet ruuansulatuselinten vaivat, neurologiset ja lihasten ja luuston ongelmat kolmoishermosärystä ja rakkovaivoista niveltulehduksiin ja reumaan. Yleinen kokemus on myös, että gynekologiset vaivat (kuukautishäiriöt, vaihdevuosivaivat, hedelmättömyys) reagoivat akupunktuuriin hyvin, samoin sellaiset miesten vaivat kuin eturauhasongelmat ja impotenssi.
Lisäksi kiinalainen lääketiede pystyy hoitamaan sellaisiakin vaivoja, joille ei ole länsimaista nimeä, koska se ottaa aina huomioon koko ihmisen ja laatii diagnoosinsa kokonaiskuvasta käsin. Samoin voidaan usein vaikuttaa vaikeiden sairauksien kulkuun ainakin kohentamalla potilaan yleiskuntoa ja mielialaa ja lievittämällä edes joitakin oireita.
Kiinalaisen lääketieteen arvostus itsenäisenä lääketieteenä on kasvamassa kaikkialla maailmassa. Länsimaissa toimii jo kymmenittäin kouluja, jotka antavat alalla kolmi-nelivuotisen koulutuksen. Ammatissa toimivia terapeutteja on tuhansia. Suomessakin on jo parikymmentä hyvän peruskoulutuksen saanuttta terapeuttia, jotka kuuluvat The Finnish Traditional Chinese Medicine Society of Acupuncture and Herbs - Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys ry:n ylläpitämään terapeuttirekisteriin.



Hoitomuodot


Perinteinen kiinalainen lääketiede hoitaa potilaita akupunktuurilla ja yrttirohdoksilla. Akupunktuurin menetelmät ovat neulat, joita on eri pituisia ja paksuisia ja joita voidaan sijoittaa pisteisiin tai johonkin tiettyyn arkaan kohtaan, ja moksibustio (moksa), jossa esim. yrttivillasta puristetulla sikarilla lämmitetään tiettyä pistettä tai kehon aluetta. Tulineulassa yhtyvät neulan ja moksan vaikutukset. Lisäksi käytetään mikro- ja kuivakuppausta, painantaa, hieromista, Gua Sha-kaavintaa, Luumunkukka -vasaraa jne. Ruokavalioon ja elämäntapaan liittyvät neuvot kuuluvat normaalisti hoitoon.
 



Akupunktuuri


Akupunktuuri on kiinalaisen lääketieteen eniten käytetty hoitomenetelmä länsimaissa, vaikka Kiinassa pääasiallisena hoitomuotona käytetään rohdoksia. Akupunktuurilla voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä monenlaisia sairauksia (kts. Mitä hoidetaan?). Akupunktuuri tarkoittaa ohuen neulan pistämistä ihon läpi akupisteeseen ( ”acus” – neula, ”puncture” – pistää).

Suurin osa akupisteistä sijaitsee meridiaanien (energiakanavien) varrella, mutta pisteitä löytyy myös niiden ulkopuolelta. Päämeridiaaneja on 12 kpl ja ne sijaitsevat symmetrisesti kehon molemmin puolin. Lisäksi esim. korvassa on aivan oma pistejärjestelmänsä. Korva-akupunktuuria voidaan käyttää yksinään tai yhdistettynä kehon akupunktuuriin. Meridiaanit ovat yhteydessä suuriin sisäelimiin (Zang Fu), akupisteet ovat kohtia, joihin Qi kerääntyy. Jokaisella akupisteellä, joita on yhteensä 361 kpl, on tarkka sijainti ja tietyt toiminnot.
Kun syndrooma on määritelty, valitaan tilanteeseen sopivat pisteet ja hoitomenetelmä. Pisteitä valitaan yleensä useampi kerralla, näin vahvistetaan niiden terapeuttista vaikutusta. Neulan käyttö ja sen erilaiset manipulaatiotekniikat tasapainoittavat Qin ja Veren kulkua sisäelimissä ja koko kehossa. Tarkoituksena on löytää ”De Qin” tunne, jonka hoidettava voi tuntea erilaisina tuntemuksina. Usein De Qi kuvataan puutumisen, painon, lämmön, pistelyn tai vedon tunteena hoidettavaa meridiaania pitkin, tai muussa kehon osassa. De Qin löytymisen jälkeen neulat jätetään vaikuttamaan 20-30 minuutiksi, jonka aikana hoidettava rentoutuu.
Käytettävän neulan pituus ja paksuus riippuu pistokohdasta, hoidettavan koosta, iästä ja terveydentilasta. Nykyään akuneulat valmistetaan ruostumattomasta teräksestä ja ne ovat kertakäyttöisiä, näin ainakin länsimaissa.



Moksaus


Moksibustio eli moksaus on hoitomenetelmä, jolla lämmitetään akupisteitä tai meridiaaneja.

”Moksa-villaa” tehdään kuivatusta yrtistä Artemisia Vulgaris – kiinaksi Ai Ye, joka on pujon sukulainen. Moksalla lämmitetään akupistettä tai meridiaania niin, että alueella tuntuu miellyttävä lämpö. Artemisia-yrtin lämmin ominaisuus aktivoi Yang Qitä, sen karvaus kulkee meridiaanien läpi säädellen Qitä ja Verta, ajaen niistä ulos Kylmää ja sen kirpeys poistaa Kosteutta. Siksi moksaus on tehokas ja laajasti käytetty hoitomenetelmä, jolla hoidetaan Kylmästä, Kosteudesta tai stagnaatiosta johtuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipua.
Moksausmenetelmiä on monia;

  • epäsuora moksa: akupistettä tai meridiaania lämmitetään moksasta tehdyllä sikarilla
  • väliainemoksa: moksakartion ja ihon väliin asetetaan viipale inkivääriä, valkosipulia tai lämmittävää yrttiä. Tämä tehostaa moksan vaikutusta.
  • suoramoksa: moksa-villasta tehdään kartioita, joita poltetaan akupisteessä useampi peräkkäin.
  • neulamoksa: paikoilleen pistetyn akuneulan päähän asetetaan hehkuva moksakartio. Näin saadaan lämmittävä vaikutus syvälle akupisteeseen.
  • moksalaatikko: moksa-villaa poltetaan sitä tarkoitusta varten tehdyssä laatikossa, joka asetetaan vatsalle tai selän päälle. Näin lämmitetään laajempaa aluetta.
     


Kuppaus

Kuppaus on yksi kiinalaisista ikivanhoita hoitomuodoista. Kuppaajat ovat perinteisesti lääkäreitä, jotka työskentelevät sairaaloissa ja klinikoilla.
Pyöreään lasikupuun tehdään tyhjiö liekin avulla. Kuppi asetetaan akupisteille, jotka sijaitsevat meridiaaneilla. Imu aktivoi kanavaa stimuloiden Qin ja Veren viratusta koko kehossa. Kuppaukseen voidaan käyttää myös bambukuppeja, joihin tyhjiö saadaan keittämällä niitä ensin yrttikeitoksessa.
Kuppaus on tehokas apu erilaisiin kiputiloihin ja esim. Tuulen ja Kylmyyden aiheuttamaan akuuttiin vilustumiseen. Kupeilla voidaan "vetää" Ulkoinen Patogeeninen Taudinaiheuttaja (UPT) ulos ja estää näin sairauden eteneminen syvemmälle tasolle. Kuppauksen rentouttavan vaikutuksen tuloksia saadaan myös kroonisten tilojen hoidossa, esim. selkäsäryt ja huono verenkierto. Pitkään jatkuneet tilat vaativat useamman hoitokerran. Laihdutustakin voidaan tehostaa kuppauksella, joka suoritetaan kahden viikon ajan päivittäin.
Kuppausmenetelmiä on erilaisia, joista jokaisella on oma vaikutuksensa kehon energiaan:

  • kiinteä kuivakuppaus; kupit pidetään paikoillaan pisteiden päällä
  • nopea kuivakuppaus; kuppeja nostellaan eli "hypytetään" iholla
  • liukukuppaus; kuppeja liu'utetaan iholla esim. öljyn avulla tai ilman
  • neulakuppaus; kuppi asetetaan niin, että akupunktioneula jää kupin sisään
  • moksakuppaus; moksavillaa poltetaan akupunktioneulassa, tämän jälkeen kuppi asetetaan niin, että neula jää kupin sisään
  • mikroverenpäästö; ihoon pistetään pieni haava ja imetään verta kuppiin
  • yrttikuppaus; yrttikeitosta sisältävä kuppi asetetaan iholle

Kuppaus aiheuttaa usein pintamustelmia, etenkin jos alueella on Veren stagnaatiota. Mustelmat ovat kuitenkin kivuttomia ja häviävät muutamassa päivässä.



Gua Sha


Käännettyinä sanat "Gua" tarkoittaa raapimista ja "Sha" sinistä. Tällä vanhalla hoitomenetelmällä on pitkälti samanlaiset vaikutukset kuin kuppauksella. Hoito tehdään Gua Sha -kivellä tai vesipuhvelin sarvesta tehdyllä, suorakaiteen muotoisella luulastalla. Lastalla painellaan ja kaavitaan ihoa hierovin liikkein meridiaanien kulkusuuntaan. "Guashaus" elvyttää aineenvaihduntaa ja avaa tehokkaasti hiusverisuonia. Qin ja verenkierron parantuessa kivut ja jäykkyys lihaksista helpottuvat. Väliaineena käytetään öljyä, lämmittävä ja rentouttava punakukkaöljy sopii hyvin tarkoitukseen. Ihoa käsitellään kunnes se tulee punaiseksi, pahemmissa stagnaatiotapauksissa voi tulla jopa siniseksi. Hoito ei juurikaan tuota kipua, vaikka siitä jäävät jäljet saattavat olla hyvinkin näkyviä.

Gua Shalla voidaan hoitaa niska-hartia -seudun jännityksiä, olkapäiden jäykkyyttä, selkäsärkyä sekä alaraajojen ongelmia, esim. isciasta ja polvikipuja.. Myös esim. stressistä tai astmasta kärsivät voivat saada hoidosta huomattavaa helpotusta.



Akuvasara


Akuvasara eli Luumunkukkavasara (Mei Hua) on pieni vasaraa muistuttava esine, jonka päässä on viisi tai seitsemän ruostumattomasta teräksestä tehtyä lyhyttä neulaa. Sillä naputellaan ihoa niin, että iho alkaa punoittamaan. Joissakin tapauksissa halutaan saada aikaan myös pientä veren tihkumista alueella. Näin edistetään Qin ja Veren tasaista kulkua meridiaaneissa ja säädellään Sisäelinten toimintaa.

Akuvasaralla voidaan hoitaa hermostollisia häiriötiloja, ihosairauksia, lihasten ja nivelten kiputiloja, halvausta, traumoista johtuvia ruhjeita ja mustelmia, sekä päänsärkyä, huimausta, unettomuutta, gynekologisia vaivoja ja suolisto-ongelmia. Käsiteltävä alue voi olla paikallinen kipukohta, traumaa ympäröivät kudokset, akupiste tai meridiaanin kulkureitti, esim. molemmin puolin selkärankaa (Virtsarakko-meridiaani).


Qi Gong


Sana "Qi" tarkoittaa vitaliteettiä, elämänenergiaa, maailmankaikkeuden energiaa, josta ihminenkin koostuus. "Gong" tarkoittaa harjoitusta, toiston kautta kehitettyä kontrolloitua voiman säätelyä. Qi Gong käsittää sarjan harjoituksia, jotka tähtäävät sisäisen voiman vahvistamiseen ja hallitsemiseen.

Qi Gongillakin on pitkä historia, joka ulottuu Kiinan koko kulttuuriin. On olemassa satoja eri tyylejä, koulukuntia ja perinteitä; taolaisia, konfutselaisia, tiibetiläisiä jne. Itse asiassa mitä tahansa järjestelmää, jossa toimitaan energian kanssa, voitaisiin kutsua Qi Gongiksi.
Harjoituksissa joko liikutaan hiljaa tai seistään/istutaan paikallan ja keskitytään Qi-tuntemuksen ohjaamiseen johonkin kohtaan kehoa. Tärkeimmät tällaiset kohteet ovat:

  • Lao Gong - Pericardium 8, piste kämmenen keskellä
  • Yun Quan - Munuainen 1, piste jalkapohjassa
  • Ming Men - Du 4, piste ristiselässä

sekä kolme Dan Tiania:

  • Qi Hai - Ren 6, hieman navan alapuolella
  • Shen Zhong - Ren 17, keskellä rintaa
  • Yin Tang - otsalla kulmakarvojen välissä

Qi Gongin harjoittaja pääasiassa voimistaa siis energiaansa itse. Kukin etenee harjoituksissa omaan tahtiinsa, henkilökohtaisen tilanteensa mukaan. Säännöllisyys on kuitenkin valttia. Etevä Qi Gongin harjoittaja, joka tekee sitä hoitotyönä, voi siirtää energiaa toiselle henkilölle tai jopa ryhmille. Qi Gongilla on monia sovellutuksia ja sitä voidaan harjoittaa useistakin eri syistä: yleiskunnon kohottaminen, urheilu, taistelulajit, terveys ja parantaminen, seksuaalisuus, ikääntymisen vaikutuksen vähentäminen, korkeampien taitojen tavoittelu ja jopa "kuolemattomuuden harjoittelu". Jokaisella näistä on omat erityiset ja ainutlaatuiset muotonsa. Harjoittelua tukemaan on kehitetty myös erilaisia apuvälineitä esim. Qi Gong -kapula, jolla voidaan käsitellä akupisteitä.



Tui Na -hieronta


Jo kiinalisen lääketieteen perusteoksessa, Huangdi Neijingissä, kerrotaan hierontatekniikoista. Hieronta on yksi keskeisistä PKL:n hoitomenetelmistä, joka eroaa suuresti länsimaalaisesta. Kiinalainen hieronta tunnetaan nimellä "Tui Na", käännettynä se tarkoittaa "työntää ja kiinniottaa". Tekniikka sisältää monia erilaisia hierontaotteita, kuten vääntöjä, puristuksia, paineluita, taputuksia, hankauksia, myös nikama- ja nivelkäsittelyitä eli manipulaatiota. Tui Na:ssa käytetään hyväksi meridiaaneja ja akupisteitä. Ensisijainen tarkoitus on edesauttaa ja tasapainottaa Quin ja Veren virtausta koko kehossa, ei niinkään saada lihaksia entoutumaan. Jos viratus on estynyt, on elimistön toiminta kokonaisuudessa häiriintynyt. Paikallisesti Qin ja Veren stagnaatio aiheutta kipua ja epämukavuutta.

Tui Na viittaa ammatilliseen kliiniseen terapiaan, joka tehdään aina kiinalaisen lääketieteen diagnoosian mukaan. Jotkut tekniikat ovat äärimmäisen vaikeita ja niiden hallitseminen voi viedä vuosia. Tui Na'n tyyppinen yksinkertaisempi ja helpompi hieronta "An Mo", jota voi antaa kuka tahansa kotihoitona. Sillä edistetään hyvinvoitia ja ennaltaehkäistään sairauksien syntyä.
Kaikki lihas- ja nivelongelmat reagoivat myönteisesti Tui Na -hierontaan, kuten sisäelinten sairaudet kuukautisongelmista sydämentykytyksiin. Sitä voidaan käyttää myös hyvin tukihoitona muiden hoitomenetelmien rinnalla. Erityisen hyvin se soveltuu lasten hoitoon esim. ruoansulatusvaivoissa.



Perinteiset kiinalaiset rohdokset

Perinteinen kiinalainen lääketiede on noin 5000 vuotta vanha ja se perustuu pitkälti kokemusperäiseen tietoon. Siinä on kaksi päämenetelmää hoitaa energiaepätasapainoja: akupunktuuri ja rohdokset. Niitä on käytetty Kiinassa perinteisesti silloin, kun muut menetelmät kuten ruokavaliomuutokset, liikunta, hieronta ja meditaatio eivät ole toimineet.

Kiinalainen rohdosmedisiina sisältää suurimmaksi osaksi kasvikuntaan kuuluvia rohdoksia, mutta lisäksi käytetään myös eläinkuntaan ja mineraaleihin kuuluvia substansseja. Aluksi kiinalainen rohdosmedisiina oli kansan parissa tapahtuvaa parantamista. Varsinaiseksi ammatiksi se tuli noin 2000 vuotta sitten Han-dynastian (25-220 j.kr) aikana, jolloin alettiin myös systemaattisesti dokumentoida historiallista tietoa. Vanhin tunnettu teksti on vuodelta 168 e.Kr. nimeltään ”Reseptejä 52 vaivaan” (Wu Shi Er Bing Fang). Rohdosformuloiden (reseptien) isänä tunnetaan Zhang Zhong Jing, jonka teosta ”Keskustelu Kylmän aiheuttamista sairauksista” (Shang Han Lun, kirjoitettu noin v. 200) pidetään perustana kaikelle kiinalaisen lääketieteen rohdosmedisiinalle. Se sisältää yli 300 eri reseptiä, joista hyvin monia käytetään vielä tänäkin päivänä. Vuonna 1977 julkaistu teos Encyclopedia of Traditional Chinese Medicine Substances (Zhong Yao Da Ci Dian) sisältää 5767 yksittäistä rohdosta ja on tällä hetkellä yksi kattavimmista kiinalaisen rohdoslääkinnän teoksista.
Kun kiinalaisia rohdoksia käytetään, on tärkeää ymmärtää, että niitä käytetään energian – Qin ja Veren – näkökulmasta. Jokaisella rohdoksella on tietyt ominaisuutensa: lämpötila, maku, suunta ja mihin meridiaaniin se ensisijaisesti vaikuttaa. Lisäksi niillä on tietysti myös omat tehtävänsä (esim. vahvistaa Qitä, ravitsee Verta, poistaa Kuuma-Kosteutta jne.). Tästä johtuen kiinalaisia rohdoksia käyttävän terapeutin tulee olla hyvin perillä kunkin käyttämänsä rohdoksen ominaisuuksista ja kuinka niitä yhdistellään rohdosresepteiksi. Kiinalaisia rohdoksia käytetään harvoin yksinään ja tyypillinen rohdosformula käsittääkin noin 6-18 eri rohdosta.
Rohdoshoitoja tekevän terapeutin tulee olla myös hyvin perehtynyt kiinalaisen lääketieteen mukaisen diagnoosin tekemiseen, jotta vahinkoja ei sattuisi. Halutessasi käyttää kiinalaisia rohdoksia ota aina ensin yhteyttä alan terapeuttiin ja konsultoi häntä. Näin varmistut siitä, että saat vaivaasi mahdollisimman oikean reseptin ja rohdosten käyttö on turvallista. Pelkän oireen mukaan on hyvin vaikea itse valita oikea rohdosformula, sillä sama oire voi johtua useasta eri syystä (esim. päänsärky voi johtua Maksan Qin stagnaatiosta, Maksan Yangin noususta, Kosteudesta, Veren vähyydestä jne.) ja jokaiseen syndroomaan on oma rohdosformulansa. Rohdosten väärä soveltaminen voi olla kohtalokasta.
Länsimaissa on oltu huolestuneita tiettyjen rohdosten myrkyllisyydestä. On totta, että on joitakin yksittäisiä rohdoksia, joilla on hyvinkin voimakas vaikutus. Siksi kiinalaisia rohdoksia ei juuri käytetä yksinään, vaan ne ovat osana tasapainoitettua reseptiä. Jotkut rohdokset on tehty myrkyttömiksi tietyllä valmistusmenetelmällä, kuten esimerkiksi liottamalla inkiväärimehussa.
Rohdosformuloita käytetään joko yksin tai yhdessä akupunktuurin kanssa, tapauksesta riippuen. Ne tukevat hyvin toinen toisensa terapeuttista vaikutusta.




Ravinto


Ruoalla parantamisella on Kiinassa ikivanhat perinteet. Kiinalainen ravintoterapia perustuu samoille näkemyksille kuin yrttilääkintä tai akupunktuuri. Se määrittelee ruoka-aineiden lääkinnälliset ominaisuudet yhtä tarkkaan kuin yrttilääkintä määrittelee yrttien ominaisuudet. Yrttilääkinnällä ja ravintoterapialla onkin yhteiset juuret. Edelleenkin yrttilääkinnässä käytetään monia tavallisia ruoka-aineita ja toisaalta monia ruoka-aineita käytetään lääkkeinä.

Ravintoterapia on olennainen osa PKL:n hoitokokonaisuutta. Diagnoosia tehdessä kartoitetaan potilaan suosima ruokavalio, johon tarvittaessa tehdään muutoksia. Potilaalla itsellään on vastuu omasta terveydestään ja oma osuutensa hoidon toteuttamisessa. Ruokavalion ja elämäntapojen muutokset ovat usein aiheellisia sairauden syyn hoidossa.




Terapeutin valinta


Hakeudumme asiantuntijahoitohin yleeensä monesta eri syystä. Jollakin on vain epämääräinen tunne, että kaikki ei ole kohdallaan, ilman varsinaisia oireita ja haluaisi sille tehtävän jotain. Toisilla on selkeät oireet, joihin he hakevat apua. On myös heitä, jotka haluavat ylläpitää terveyttään kiinalaisen lääketieteen keinoin, mihin se hyvin soveltuukin. Jokaisen henkilön päätös ammattiavun etsimisestä on tärkeä askel eteenpäin. Mitä nopeammin hoitoon hakeutuu, sitä tehokkaammin vaivaan pystytään vaikuttamaan. Hoitoa tulisi aina hakea terapeuttirekisterissä olevalta tai ainakin riittävän koulutuksen saaneelta perinteisen kiinalaisen lääketieteen terapeutilta. Lisätietoja yhdistyksemme terapeuttirekisteristä.


Koulutus
 

    On ehdottoman tärkeää ottaa huomioon terapeutin koulutus. Suomessa suositeltu koulutus on WHO:n ulkomaisille opiskelijoille suosittama minimikoulutus eli 624 lähiopetustuntia ja 200-300 kliinistä harjoittelutuntia. Etsiessäsi kiinalaisen lääketieteen terapeuttia kysy aina hänen koulutuksensa pituudesta, sillä alalla on hämmästyttävän paljon erilaisia todistuksia ja diplomeja.

Lisätietoja:
Suomen perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen yhdistys ry.
Petra Kostamo
Puh. 045-667 0096
www.finnacu.fi
www.kiinalainenlaaketiede.com
Koulutus:
www.akupunktio.net
Timo Aro
Puh. (03) 751 7541, 050-550 1471

Sivuston sisällön käyttö markkinointi- ja myyntitarkoituksissa on ehdottomasti kielletty. Scanria Oy