Kurkuma "itämaista kultaa"
Kurkuma on melko uusi tulokas monien maustehyllyillä, vaikka sillä on jo pitkä historia Aasian ruoka- ja rohdosperinteessä. Rohdoskäytössä kurkuma on tullut tutuksi myönteisillä ruoansulatusvaikutuksillaan, mutta nykytutkimus on osoittanut kurkuman olevan myös erittäin vahva antioksidantti ja hillitsevän tehokkaasti tulehduksia. Vuoden 2010 rohdoskasviksi valittu kurkuma maustaa ruoan kulinaariseksi ja esteettiseksi nautinnoksi ja nykytutkimuksen mukaan on myös hyväksi terveydelle.
Tieteellinen nimi: Curcuma longa
Heimo: Zingiberaceae, inkiväärikasvit
ruots. gurkmeja engl. turmeric, curcuma
Muita nimiä: keltajuuri, maustekurkuma, sitverinjuuri
Käytettävät osat: Juuret
Yleistä kurkumasta 
Kurkumaa viljellään pääasiassa Aasiassa, Afrikassa ja Intiassa. Intia on kurkuman suurin tuottaja. Suomessa kurkuma lakastuu talveksi, mutta juurakko voi talvehtia esimerkiksi kellariolosuhteissa. Kurkuma on inkiväärin (Zingiberaceae) sukuinen monivuotinen ruohokasvi, jolla on torvimaiset kukat ja lyhyt juurakko. Kurkuman juuresta saadaan voimakkaan keltaista maustejauhetta, jota käytetään mm. curry-mausteseoksessa. Kurkuman maku on aromaattinen ja hieman kitkerä.
Kurkuman lääkekäytön historiaa
Kurkumaa on käytetty tuhansia vuosia intialaisessa ayurveda-lääkintäperinteessä. Kurkumaa pidetään puhdistavana, ruoansulatusta parantavana, kuumetta laskevana, tulehduksia lievittävänä ja maksaa hoitavana kasvina. Myös perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä kurkumaa on käytetty maksan ja sapen vaivoihin. Arabit toivat kurkuman Eurooppaan, ja sitä kutsutaan usein “Intian sahramiksi". Euroopassa kurkuman fytoterapeuttinen käyttö on aikaisemmin ollut melko vähäistä ja liittynyt pääosin vain ruoansulatusvaivoihin ja ruokahaluttomuuteen. Viime vuosina länsimaiset tutkijat ovat nostaneet kurkuman uudelleen tutkimuspöydälle, kun rohdoksen monipuoliset terveysvaikutukset ovat alkaneet paljastua.
Kurkuman vaikuttavat aineet ja moninainen käyttö
Mauste - ja rohdoskäytössä kurkumasta käytetään juurakkoa (Curcumae longae rhizoma). Juurakko sisältää pääasiallisena vaikuttavana aineena kurkuminoideja (mm. kurkumiinia). Juurakossa on myös eteerisiä öljyjä. Juurakko keitetään ja kuivataan. Siitä tehdään kapseleita, nestevalmisteita, tuoremehua ja yhdistelmävalmisteita. Ulkoiseen käyttöön kurkumasta tehdään rasvoja, öljyjä, voiteita ja kasvovesiä, joita käytetään haavoihin, ihottumiin ja tulehduksiin.
Ohjeita kurkuman käyttöön 
Suuret annokset kurkumaa voivat ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa pahoinvointia. Sopiva annosmäärä on 1,5-3 grammaa kurkumaa päivässä. Ravintolisissä tulee noudattaa pakkauksessa mainittua vuorokausiannosta. Verenohennuslääkkeiden käyttäjien tulisi mainita kurkumatuotteiden käytöstä myös lääkärille. Kurkuman rohdoskäyttöä tulee välttää raskauden tai imetyksen aikana. Maustekäyttö pieninä annoksina on kuitenkin mahdollista.
Kurkuma nykytutkimuksen valossa
Tutkijat ovat osoittaneet, että kurkumiini hillitsee tehokkaasti tulehduksia ja kipua, mikä puolustaa kurkuman käyttöä kansanlääkinnässä reumatismin, niveltulehduksen, ihottuman, astman, psoriaasin ja muiden tulehdussairauksien hoidossa. Kurkumiinin on todettu vähentävän kaasun muodostusta suolistossa. Viime vuosikymmeninä kurkuman on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa, joka on terveen elimistön tapa päästä eroon vaarallisista syöpäsoluista. Varsinkin melanoomaa ja rintasyöpää vastaan kurkumalla on saatu kokeellisesti positiivisia tuloksia. Kurkumalla on antioksidanttisia ja bakteereja torjuvia vaikutuksia. Lisäksi kurkuma voi alentaa veren kolesterolitasoa ja estää hyytymien muodostumista.
Valintaperusteet 
Pitkän ja monipuolisen käyttöhistoriansa sekä laajan tieteellisen näytön perusteella kurkuma on ansainnut Suomen Terveystuotekauppiaiden Liiton vuoden 2010 rohdoskasvin arvon.
Lähteet:
Aggarwal BB, Kumar A, Bharti AC Anticancer potential of curcumin: preclinical and clinical studies Anticancer Res 2003;23/1A:363-398
Chainani-Wu N Safety and anti-inflammatory activity of curcumin: a component of turmeric (Curcuma longa) J Altern Complement Med 2003;9(1):161-8
Thamlikitkul V Randomized double blind study of curcuma domestica Val. For dyspepsia J Medical Assoc Thailand 1989;72:613-620
Fujisawa S, Atsumi T, Ishihara M, Kadoma Y Cytotoxicity, ROSgeneration activity and radicalscavenging activity of curcumin and related compounds. Anticancer Research 2004;24:563-569
Mahady GB, Pendland SL, Yun G, Lu ZZ Turmeric (Curcuma longa) and curcumin inhibit the growth of Helicobacter pylori, a group 1 carcinogen Anticancer Res 2002;22:4179-4181
Häringer E, "Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40
Fitomedicine e Nutrienti 2E. Editors P. Pietta, A. Pietta; GMR Press.1998, p. 63
Repertorio Fitoterapico 2.Edit., OEMF Press.1996, p. 161
Monografie ESCOP Le basi scientifiche die prodotti fitoterapici 1E Italiana. Planta Medica Edizioni.2006, p. 129-141
Häringer E, ""Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte"", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40
Luper S,"" A review of plants used in the treatment of liver disease: part two"", Altern Med rev. 1999;4(3):178-188
Song EK et al., ""Diarylheptanoids with free radical scavening and hepatoprotective activity in vitro from Curcuma longa"", Planta Med. 2001;67(9):876-877
Miyakoshi M et al., ""Hepatoprotective effect of sesquiterpenes in turmeric"", Biofactors. 2004;21(1-4):167-170
van Wyk B-E, "Handbuch der Nahrungspflanzen", 2005, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany
Wichtl M (editor), "Teedrogen und Phytopharmaka", 4. überarb. Auflage, 2002, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany
HagerROM 2004: Hagers Handbuch der Drogen und Arzneistoffe, 2005, Springer Verlag GmbH & Co. KG, Heidelberg, Germany
Herbal Remedies/ Heilpflanzen, Version 5, 2003, medpharm GmbH Scientific Publishers, Stuttgart, Germany
Brunner U, "Curcumin schützt Neurone", Pharm. Ztg. 2002;147(1/2):34
Buckenhüskes HJ, "Zur Diskussion über das Vorkommen biologisch aktiver Substanzen in Kräutern und Gewürzen", Z. Arzn. Gew. Pfl. 2005;10(4):172-179
monografiat:
ESCOP Monograph Second Edition Thieme Verlag 2003
WHO Monographs on selected medicinal Volume 1 World Health Organisation, Geneva 1999
|
